|
|
Kirjoittelua 2009
Tällä sivulla julkaistaan paikallisosaston luottamushenkilöiden, jäsenten tai osaston toiminnassa mukana olevien henkilöiden kirjoituksia, sekä paikallisosastolle osoitettua palautetta.
Kirjoituksia voi lähettää sähköpostilla ks. Yhteystiedot
[Ylläpitäjä pidättää oikeuden muokata tai olla julkaisematta kirjoituksia]
Yhteisöllisyys on kadonnut!
Nämä sanat lehden sivuilta jäivät askarruttamaan mieltäni. Olemmeko kaiken hyvinvoinnin keskellä menettäneet tai menettämässä yhteisöllisyyden. Yhteisöllisyydellä ymmärrän toisistamme huolehtimista ja vastuun kantamista. Viimeaikojen uutisointi todistaa, että käännämme helposti katseemme pois vaikeista asioista, jotta emme itse joutuisi puuttumaan asioihin, joissa voisi ”takki ryvettyä”.
Elämme adventin aikaa – odotuksen aikaa. Meidän kaikkien tulee kantaa huolta ja vastuuta lähimmäisistämme lähellä ja kaukana. Velvoite – rakkauden käsky – ei suinkaan ole meille taakka tai rasite, vaan iloinen ja myönteinen etuoikeus. Yhdessä kulkien, toisiamme auttaen ja kannustaen on matkan teko helpompaa ja vaikeudet yhdessä kantaen kevyempiä.
Kristillisen arvomaailman pohjalta kumpuaa yhteisöllinen ajattelu, joka konkretisoituu teoiksi ja toimiksi lähiympäristössämme mm. täällä Lappeenrannassa. Vastuu heikkojen ja sairaiden auttamisesta on meille luovuttamaton tehtävä. Tulevaisuutta pohtiessamme ja strategioita linjatessamme tulisi pystyä laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kaikkea hyvää ei voida yhteisestä kukkarosta kustantaa, vaan meidän tulee pystyä luopumaan omasta hyvästä toisen hyväksi. Ohje on yksinkertainen, mutta ylen vaikea toteuttaa. Kuitenkin katseemme tulisi keskittyä ytimeen, siihen joka on oleellista ja ihmisyyden kannalta arvokasta.
Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakentanut kalliin toimintamallin, jonka ylläpitäminen alkaa olla kohtuuttoman arvokasta. Ihmisten vaatimukset ovat kasvaneet ja vastuun ottaminen omasta itsestä ja omista ratkaisuista alkavat olla vieraita. Kaikki vastoinkäymiset, onnettomuudet ja vahingot ovat aina jonkun aiheuttamia ja syylliset tulee etsiä ja tuomita. Emme enää siedä elämään kuuluvia kielteisiä asioita, vaan haemme vastuullista aina itsemme ulkopuolelta. Mitä, jos lopettaisimme syyllisten etsimisen ja katsoisimme ”peiliin”. Mitä itse kukin on tehnyt yhteiseksi hyväksi – miten kukin on hoitanut osaltaan yhteisöllisyyden arvoja?
Joulun aika on antamisen aikaa. Yhteisöllisyyden toteuttaminen voisi alkaa siitä, että annamme raikkaillemme aikaa ja läheisyyttä. Mitä enemmän annamme, sitä enemmän meillä on annettavaa. Antajan vakka ei koskaan tyhjene - rakkaus on kekseliäs.
Kynttilät tuikkivat, joululaulut soivat, ympärillä kimmeltää ja hohtaa – on tullut jälleen joulun aika. On aika rauhoittua lepoon ja hiljaisuuteen. Pyytäkäämme joulun ruhtinasta sydämiimme, koteihimme ja kaupunkiimme.
Irmeli Hakkarainen
13.12.2009
KD valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro Lappeenrannan valtuustossa marraskuussa
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat.
Tuleva vuosi 2010 on kaupunkimme hallinnossa ja henkilöstörakenteessa suurten muutosten vuosi. Kaupunkimme työntekijämäärä vähenee huomattavasti. Suurimman toimialan, sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö siirtyy uuden työnantajan, Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin työntekijöiksi. Tästä johtuen vuoden 2010 alusta lähtien pääosa kaupunkilaisten tarvitsemista sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan sairaanhoitopiirissä. Kaupunki ostaa palvelut. Mitä palveluja ostetaan ja millä hinnalla, se on sovittu Lappeenrannan kaupungin ja sairaanhoitopiirin kesken tehdyssä palvelusopimuksessa. Palvelujen ostoon on varattu talousarviossa yhteensä 193,5 miljoonaa euroa. Siis melkein kaksi kolmasosaa koko Lappeenrannan vuoden 2010 talousarvion loppusummasta. Se miten palvelusopimus toteutuu, on tässä vaiheessa epävarmaa. Siinä on vielä monta epäselvää kohtaa. Siksi kaupunki ja sairaanhoitopiiri ovat sopineet tarkistavansa tilannetta jo maalis-huhtikuussa 2010. Silloin on mahdollista arvioida, mikä on sekä palvelujen tuottamisen että palvelujen ostojen todellinen tilanne. Siis mikä on todellinen kustannusvaikutus tänään päätettävään vuoden 2010 talousarvioon verrattuna.
Yhteisissä suunnitelmissa on vakuutettu, että sairaanhoitopiirin toiminnan painopistettä siirretään varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään suuntaan. Meidän KD valtuustoryhmämme on tukemassa tätä kehitystä, koska se sopii meidän näkemykseemme. Ongelmia on parempi ja viisaampi ennaltaehkäistä pienemmillä kustannuksilla kuin hoitaa syntyneitä vaurioita myöhemmin isolla rahalla
Lasten suojelupuolella varhainen puuttuminen estää myöhemmän erittäin kalliin sijoitushoidon. Vanhusten palveluissa laitospaikkoja on vähennetty ja avohoitoa ja palveluasumista lisätty. Sitä pitää jatkaa.
Me kristillisdemokraatit haluamme ennaltaehkäisevän lähestymistavan ulottuvan myös muille toimialoille. Kasvatus- ja opetuspuolella tutkimusten mukaan lasten monet syrjäytymistä ennakoivat oireet tulevat esille jo alle 10 vuotiaana. Nämä lapset ja heidän perheensä pitäisi tunnistaa ja heille antaa ajoissa apua. Näin he voisivat kehittyä terveiksi ja ottaisivat aikuistuttuaan oman paikkansa yhteiskunnassa. Koska tutkimusten mukaan monien sosiaalisten ongelmien takana on mielenterveys ja päihdeongelmaa, niihin pitää kiinnittää erityistä huomiota. Sosiaali- ja terveyspiirin muodostamiseen liittyen on perustettu Saimaan talous ja tieto Oy eli lyhennettynä Saita oy. Se huolehtii ensi vuonna Lappeenrannan tieto- ja taloushallinnosta. Toimintakate on 187 000 €.
Sosiaali- ja terveyspiiriin muodostamiseen liittyen on perustettu yhteinen tukipalvelu-osakeyhtiö Lappeenrannan yhden kaupunkiyhtiön, Lauritsalan pesula OY:n ympärille . Uusi yhtiö huolehtii pyykkihuollosta, ruokahuollosta ja siivouksesta. Sen tuotot ja kulut ovat 20 miljoonaa euroa ja siten yhtiön tulos on ns. nollatulos. Miten tässä onnistutaan se jää nähtäväksi.
Työterveyshuolto muuttuu. Lappeenrannan kaupunki ja sosiaali- ja terveyspiiri muodostavat yhdessä työterveyshuolto palveluja tarjoavan yhtiön, jossa on mukana myös Lappeenrannan kuntoutus- ja kylpyläsäätiöön aiemmin kuulunut Työkuntokeskus OY.
Sosiaali- ja terveystoimen siirtymisen jälkeen kasvatus- ja opetustoimi on suurin toimiala. yht 85 miljoonaa euroa. Myös siellä tapahtuu huomattavia muutoksia. Saimaanammattikorkeakoulun siirtyminen v. 2011 Skinnarilaan yliopiston yhteyteen käynnisti koulutoimen rakennemuutoksen, jota pitää jo ensi vuonna alkaa toteuttaa. Kannatamme varhaiskasvatukseen liittyvää uudistettua lappeenranta –lisää. Siinä on hyvää se että sitä saavat vanhemmat sitoutuvat hoitamaan kaikki lapsensa kotona.
Kaupunkiyhtiöitten aiemmin hyvä tilanne on vaikeutunut. Isoimmat tulosodotukset ovat yritystila-konsernilla ja Williparkilla. Yhtiöiden tuloksen uhkakuvia ovat kuinka Fly Lappeenranta oy ja uusi ruokapalvelu-, pesula- ja puhtausyhtiö menestyvät. Ryhmämme painottaa, että *Fly Lappeenranta * Oy:n tukikatto on 350 000 €. Myönteisenä asiana voimme todeta, että tehtyjen toimenpiteiden ansiosta lentokenttätoiminta jatkuu. Siksi meillä on toive: Jospa tämä alkanut Air Baltic toisikin valoa meidän matkailuun ja koko lentoliikenne asiaan.
Kaupungin tiukasta taloustilanteesta johtuen investointimäärärahat ovat niukat. Siksi niitten kohdentaminen pitää olla harkittua ja perusteltua. Tällaisessa tilanteessa on viisasta välttää uusinvestointeja ja keskittyä jo olemassa olevien kiinteistöjen kunnossapitoon ja korjauksiin. Jos kiinteistöjen annetaan mennä huonoon kuntoon, niin korjaukset ovat kalliita tai niitä ei enää kannata tehdä. Muistutamme kuitenkin, että peruskorjaus ja kunnossapito pitää tehdä aina huolellisesti, tunnollisesti ja laadukkaasti. Huonosti tehtyinä ne ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa ja vaivaa. Valitettavasti näin on käynyt joissain kaupungin kohteissa. Siksi peruskorjauksien tasoon pitää jatkossa kiinnittää huomiota ja korjauksien valvonnan pitää olla riittävää.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kantaa huolta henkilöstön työkyvystä ja jaksamisesta huomattavasti muuttuneessa työorganisaatiossa ja jatkuvasti tiukentuneessa taloudellisessa tilanteessa. Tuottavuusohjelmassa on epävarma kohta. Mistä löytyy ne 150 henkilötyövuotta. Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä hyväksyy ensi vuoden talousarvion esitetyssä muodossa.
Lopuksi: Valtuustoryhmämme puolesta ja omasta puolestani haluan kiittää Teitä kaikkia kuluneen vuoden yhteistyöstä ja kiitokset myös kaupungin virkamiehille ja työntekijöille.
Oikein hyvää adventtiaikaa Teille kaikille, hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta 2010
Juha Rantalainen
30.11.2009
Lastensuojelusuunnitelmasta
Valtuustolta on pyydetty lausuntoa Lastensuojelu-suunnitelmaan.
Suunnitelma on syntynyt ammattilaisten laaja-alaisella yhteistyöllä tavallaan Lemin ulkopuolella. Suunnitelma sisältää kuitenkin sitovaa tekstiä ja Lemin on suunnitelmaan sitouduttava.
Suunnitelman konkreettiset toimenpiteet
1. ”Peruspalvelut ovat ennakoivan työn keskeinen toteuttaja”
Tärkeää muistaa jatkossa, että lastensuojelun suunnitelman toteuttamisessa huomioitaisiin toimenpiteiden kokonaisvaltaisuus. Yksittäisillä toimenpiteillä saatetaan saada näennäistä tulosta, mutta ilman jonkunlaista kokonaisuuden hahmottamista yksittäisen toimenpiteen hyvä vaikutus jossain voi lisätä negatiivisia vaikutuksia toisaalla. Eli säästö ei välttämättä ole säästö vaan siirretty kustannus.
Peruspalvelua tuottaviin, jo olemassa oleviin resursseihin olisi kiinnitettävä huomiota. Esimerkiksi kouluterveydenhoitajan panos koulutyössä. Huomio siis henkilöiden pysyvyyteen ja sitä kautta mahdollisuuteen seurata toimenpiteiden vaikuttavuutta.
Ostopalveluna yleensä saa sitä mitä tilaa.
Lautakunnassa olen toivonut myös että huomioitaisiin esim. vanhempien ja huoltajien laillinen rooli toimijakentässä.
2. Ehkäisevän työn kehittäminen
Suunnitelmassa on mainittu myös nuorisososiaalityön kehittämishankkeet ? Olisi ilmeisesti ensimmäiseksi määriteltävä mitä on nuorisotyö Lemillä ja kuka sitä tekee.
Mitkä tahot hankkeisiin osallistuisivat ?
Taloudellisesti ”halpoja ratkaisuja” olisi Lemilläkin kiinnittää huomiota esim. eroperhe-työskentelyyn ja tukiperhe-systeemiin. Näiden palvelujen vaikuttavuus on hyvä.
Nämä avohuollon tukitoimet vaativat toimivaa moniammatillista yhteistyötä peruspalvelutasolla. Vaikka toimenpiteinä miellettäisiin pisaraksi meressä, voidaan paikallisesti kuitenkin tehdä vielä paljon.
Lastensuojelun sosiaalityön johtamisesta.
Lastensuojelun sosiaalityö kaipaa tiivistä johtamista ja lastensuojelulakikin edellyttää johtavan viranhaltijan päätöksiä tietyissä tapauksissa. Miten on kun siirrytään Eksoteen ? Lemiläisestä näkökulmasta, kuka on tämä viranhaltija ja onko riittävästi fyysisesti läsnä. Vai onko Eksoten mallissa lemiläisittäin niin, että johtava viranhaltija on jatkossa kumileimasin ?
Palvelua ja lastensuojelun erikoisosaamista ostetaan jatkossakin, mutta on muistettava, että kyseessä on meidän lapset.
Valtuustolle esitetään, että huomio kiinnitettäisiin yhteisöllisyyden toimivuuteen. Ongelmia Lemillä saattaa olla kahden keskuksen kuntana ja erikseen vielä maaseudulliset erityispiirteet. Miten varmistetaan yhteisöllisyyden toimivuus ja toivottavasti tässä kohtaa ei tarkoiteta, että vastuu lastensuojelusta siirretään määrittelemättömän yhteisön asiaksi. On kaikkien etu, että yhteisöllisyyden toimivuuden lisäksi on koko kuntaa koskeva yhteinen käytäntö ja tieto siitä miten lastensuojelu toimii. Ja etenkin miten se toimii moniammatillisesti niissä peruspalvelukokonaisuuksissa joita kuntaan jää Eksoten jälkeenkin.
Toivon, että tähän kiinnitetään erityistä huomiota, etenkin kun palvelua ostetaan.
Toinen maininta on harrastusten saatavuus.
Harrastustoiminta on pääosin vapaaehtoisten toimijoiden ja vanhempien vastuulla. Tällä päätöksellä olisi hallintokuntien sitouduttava huomioimaan enemmän näitä harrastustoiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Esim. yhdistysten salivuoromaksut, avustukset yhdistystoimintaan jne. Viittaan aiemmin Risto Pietiläisen valtuustoaloitteeseen järjestöavustusten nostamisesta viisinkertaisiksi.
Tässä työmallissa kustannukset ovat reilusti nostettuinakin vähäisiä verrattuna saavutettuun vaikuttavuuteen ja hyötyyn.
Suunnitelmassa luvataan oikea-aikaiset ja riittävän monipuoliset avohuollon tukitoimet. Lain mukaan näitä on aika liuta taloudellisesta tuesta päivähoitoon. Olisi hyvä jos Lemillä saataisiin yhteinen kokonaisnäkemys miten voidaan lastensuojelukustannuksiin ja kaikin tavoin lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttaa hyvällä peruspalveluiden yhteistyöllä.
Kun joudutaan lastensuojelun raskaimpiin toimenpiteisiin, kalliisiin sijoituksiin, on muistettava että loppujen lopuksi niilläkin rahoilla ostetaan vain aikuisen aikaa.
Tarja Kohonen, Lemin kunnanvaltuuston kokouksessa
16.11.2009
Suunnitelmaluonnoksen teksi on ladattavissa Lappeenrannan internetsivuilta PDF muodossa.
Peruspalvelut säilytettävä
Etelä-Saimaa totesi 28.9 kaupungin teatterityöryhmän suunnittelevan
uutta teatteritaloa kansalaistorille. 29.9 Etelä-Saimaa totesi
kaupungin maksavan rakennusten purkukuluja, jotka kuuluisivat
rakennusliikkeiden maksettavaksi.
Kaupungin nykyisessä taloustilanteessa on keskityttävä
peruspalvelujen
säilyttämiseen. Terveydenhuollon peruspalvelut ovat vaarassa huonon
taloustilanteen johdosta. Liikkeellä olevaan sikainfluessabandemiaan
varautuminen maksaa ja edellyttää terveydenhuollolta suuria
ponnistuksia. Hyvän hoidon takaaminen jokaiselle potilaalle on nyt
kaupungin ensisijainen tehtävä.
Kaupungin on lopetettava rakennusliikkeiden tukeminen verovaroista.
Uuden teatteritalon rakentaminen ei ole sellainen kiireellinen asia,
johon olisi nyt syytä panostaa. Lappeenrannan kaupungin verotulot
ovat
laskeneet tänä vuonna. Kaupungin talousarviossa verotulojen
arvioitiin
nousevan 2,6%. Pieleen menneistä arvioista kärsii jokainen
kaupunkilainen.
Nykyisessä tiukassa taloustilanteessa meidän on keskityttävä
peruspalveluiden säilyttämiseen. Näitä palveluita ovat mm.
terveydenhuollon ja koulun elintärkeät palvelut.
Jarmo Asikainen
Lappeenranta
8.11.2009
Vanhustenhoidosta
Viime aikoina mediassa on puitu vanhustenhoidon huonoa tilaa. On hyvä, että asioista puhutaan ja pyritään puuttumaan mahdollisiin epäkohtiin. Monissa hoitokodeissa ja laitoksissa henkilökuntamitoitukset ovat minimissä. Hoitohenkilökunta tekee arvokasta työtä voimiensa äärirajoilla.
Monissa hoitokodeissa mitoitukset voivat olla suositusten mukaisia, mutta kiire syntyy siitä, kun hoitajat joutuvat tekemään paljon muutakin kuin varsinaista hoitotyötä. Työnkuvaan voi kuulua mm. siivousta, ruoka- ja pyykkihuoltoa ja kaupassa asiointia. Aikaa ja voimia mihinkään ylimääräiseen kuten viriketoimintaan ei näiden jälkeen yksinkertaisesti ole.
Vanhustenhoidon tilan parantaminen on ennen kaikkea päättäjien vastuulla. Mediassa on vihjailtu, että epäkohdat ovat vain seurausta hoitajien vääristä asenteista ja sopimattomuudesta alalle. Valitettavasti pieni määrä hoitajia ei mitenkään pysty hoitamaan valtavaa vanhusmäärää, olivat he kuinka ystävällisiä ja empaattisia hyvänsä.
Joissakin asioissa myös omaiset voisivat katsoa peiliin: Kuinka usein käyn katsomassa laitosvanhustani? Vienkö häntä koskaan ulkoilemaan? Arvostanko niitä ihmisiä, jotka yötä päivää hoitavat rakasta läheistäni?
Mediassa usein kysytään, kuka enää haluaa olla vanhus tänä nuoruutta ja terveyttä ihannoivana aikana. Yhtä lailla voisi kysyä, kuka enää haluaa olla hoitaja, kun arvostus on nollissa ja vastuu hoitolaitosten epäkohdista pyritään sysäämään vain hoitajien harteille.
Katja Asikainen
Lappeenranta
21.10.2009
Häiritsevään tupakointiin puututtava lainsäädännöllä
Kerrostaloasunnossa sisätiloissa tapahtuva tupakointi aiheuttaa terveyshaittaa kaikille talossa asuville. Savu leviää toisiin asuntoihin ilmanvaihdon kautta ja seinien ja välipohjan rakenteiden läpi. Erityisen haitallista on alimmissa kerroksissa tapahtuva tupakointi.
Isännöitsijä on vastuussa asunnon puhtaasta ilmasta, Isännöitsijä on velvollinen korjaamaan ilmanvaihtoa ja talon rakenteita siten että puhdas huoneilma saavutetaan. Käytännössä tämä ei aina onnistu. Rakennusaikaisiin virheisiin jälkikäteen puuttuminen on kallista ja hankalaa. Ilmastoinnin parantaminen ei riitä korjaamaan ongelmaa, kun savuongelma on tavallista runsaampi.
Nykyinen lainsäädäntö asettaa esteitä puuttua ongelmaan tehokkaasti. Lainsäädäntö sallii sisätupakoinnin, vaikka normaali käytäntö on käydä tupakalla ulkona. Lainsäädäntöä on korjattava siten, että toisia häiritsevä tupakointi sisätiloissa kielletään. Kysymys ei ole pelkästään viihtyisyydestä. Kysymys on meidän jokaisen terveydestä.
Isännöinnin puolella olisi parannettavaa myös asukkaille tiedottamisessa.
Saatetaan puuttua voimakkaasti lasten aiheuttamiiin häiriöihin. Saatetaan puuttua parvekegrillaukseen, jota tapahtuu kerran kesässä. Samaan aikaan ei puututa terveysongelmaan, joka jatkuu vuodesta toiseen.
Jarmo Asikainen
Lappeenranta
13.10.2009
Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa !
Meistä jokainen tarvitsee toista ihmistä ja apua hyvin monessakin elämän vaiheessa lyhempiä tai pitempiä ajanjaksoja. Tuntuu siltä kuin avun tarve olisi kasvanut rajusti viime vuosina ja kasvu jatkuu.
Onhan osa avusta toki määrätty lakiin perustuvaksi ja pidämme kansalaisistamme parempaa huolta yhteiskunnan taholta kuin aiemmin – se on totta. Mutta miksi se ei vastaa sitä mitä sisimmissämme haluamme? Miksi me emme voi hyvin?
”Vanhoina hyvinä aikoina” apua ja huolenpitoa tuli enemmän läheisiltä, verrattuna nykyhetkeen. Huolenpidossa oli sidoksena ystävyyttä, vastuuta ja rakkautta vailla omanvoiton pyyntiä.Oli mukava saada nimipäiväkakkua ja onnitteluja. Oli myös lohduttavaa saada halauksia surussa. Tyynyä kohotti joku aidosti läheinen. Tänä päivänä surun ja ilon jakamisen sekä läsnäolon ovat korvanneet sähköposti ja tekstiviestit. Nyt lähimmäiset ovat kaukana. Ainoat lähiomaiset ovat viranomaiset. Se ei lämmitä, vaikka apua toisikin.
Koulutus, työpaikat, urakehitykset vievät nuoria pois kotipaikkakunnaltaan. Yleinen materiaan perustuva arvopohja hajottaa mielestäni lämpimän vuorovaikutteisen yhteisöllisyyden. Vaikka tarvitsisimmekin elämässämme sitä ja tätä sekä päälle vielä tuota, niin eniten me tarvitsemme välittämistä, lämpöä ja rakkautta. Hyvinvointimme tason määrittää elämän merkitys ja sen sisältö,.
Meidän on aloitettava uudestaan vuorovaikutteinen elämä yli ikä-, sukupolvi- ja perherajojen.Naapuri-, kylä- ja lähiötoimintaa. Talkoita, huolenpitoa, jutustelua, kauppareissuja, lastenhoitoa jne…Jos ei ole sukulaisia lähimailla, niin naapureista on tultava jälleen läheisiä toisilleen.
”Minä autan Sinun läheistäsi täällä – auta Sinä minun läheistäni siellä”. Langaton verkko – läpi maailman.
Valmistaessasi kastiketta, rasvan tiristessä jo pannulla, huomaat jauhojen puuttuvan. Mitä teet?
Älä missään nimessä lähde kauppaan, vaan piipahda naapurissa hakemassa muutama ruokalusikallinen jauhoja kahvikuppiin, huikkaa lähtiessä kiitos, kirmaa takaisin ja valmista maukas ruoka.
Joudutko naapurillesi kiitollisuuden velkaan? Et joudu - vaan saat paremman elämän.
Terveisin
Juha Turkia
23.9.2009
Kulttuuri kuuluu kaikille
Lappeenrannan kulttuuritoimen ydintavoite strategiassa on ”kulttuuria kaikille” Sen voisi esittää myös vaativammin ”kulttuuri kuuluu kaikille”.
Tällä hetkellä on paljon ihmisiä, jotka ovat sairauden tai muun syyn vuoksi laitoksissa tai kotona sidottuja olinpaikkaansa niin, etteivät he ilman apua pääse liikkumaan kodin ulkopuolella.
Vuonna 2012 hoitolaitoksissa arvellaan asuvan yli 75 vuotiaista alle 2 %. Kodinomaisissa oloissa heitä asuu silloin noin 94,5 %. Monien heistä on vaikeata, jopa mahdotonta liikkua kodin ulkopuolella ilman apua. Laitoksissa ja kotona asuu heidän lisäkseen paljon sellaisia nuorempia, jotka ikänsä, vammaisuutensa tai muun syyn takia ovat kotinsa ”vankeja”..
Hoitolaitoksissa oleville ja kotiin sidotuille on lisättävä nykyistä enemmän mahdollisuuksia saada osallistua laitoksen tai kodin ulkopuoliseen elämään, esim. kulttuuritilaisuuksiin. Kaupungin oman kulttuuritoimen lisäksi taiteilijat ja vapaa harrastustoiminta voivat auttaa asiassa.
Taide ja kulttuuri eri muodoissaan pitää ihmisen pirteänä ja terveenä sekä lieventää tai ehkäisee jopa sairauksia. Tämä on todettu monilla tutkimuksilla.
Hoidon tarvekin saattaa vähentyä, kun hoidettavat piristyvät ja tulevat entistä omatoimisemmiksi. Näin on jo tapahtunut monissa laitoksissa, jotka ovat ottaneet taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet käyttöönsä.
Laitoksiin ja kotiin sidotuilla tulisi olla subjektiivinen oikeus päästä osallistumaan sosiaaliseen toimintaan kodin ulkopuolella. Apuna siihen voisi olla vammaispalvelulain muutos vaikeavammaisten henkilökohtaisesta avusta. Se on säädetty heille subjektiiviseksi oikeudeksi. Lainmuutoksen eräänä tarkoituksena on turvata vaikeavammaisille mahdollisuus osallistua kodin ulkopuoliseen elämään, esim. kulttuurielämyksiin.
Lainmuutoksen soveltamiskäytäntö tulee osoittamaan, voiko lakia tulkita myös niin, että se koskee vaikeavammaisten lisäksi myös muita sellaisia, jotka eri syistä ovat muun kuin vaikeavammaisuuden tuoksi pysyvästi kotiin sidottuja.
Matti Mölsä
5.9.2009
Sari Essayah - Hyvä meppi
Kristillisdemokraatit ja koko Suomi saivat hyvän mepin valitessaan Sari Essayahin europarlamenttiin. Sari on pätevä, luotettava , työtä pelkäämätön ja hyväntuulinen edustaja. Sari on aina tiennyt, mitä tahtoo, jo silloin kun hän on voittanut kävelyn maailman mestaruuden. Hän sai edellisissä eduskuntavaaleissa erinomaisen menestyksen, mutta ei päässyt omituisen vaalilakimme takia kansanedustajaksi. Sen jälkeen hän toimi kristillisdemokraattisessa puolueessa entistä tarmokkaammin.
Vaalityö on kovaa työtä, jos aiotaan saada hyvä tulos. On aina suuri arvoitus, ketä kansa haluaa tukea. Timo Soini osaa puhua kansan kieltä. Hän on rohkea mies. Toivotan hänellekin onnea uudessa tehtävässään.
Politiikalle on kummallisen luonteenomaista, että toisen puolueen edustajalle ei tunnustusta anneta. Timo Soinin asiantuntemusta yritetään kyseenalaistaa. Toimittajakunnalla on vaikeuksia antaa tunnustusta muille kuin kolmelle suurelle puolueelle. Television vaalilähetyksessa en nähnyt Sari Essayahia haastateltavan yhtään kertaa ja Päivi Räsästä kerran, vaikka lähetys kesti tuntikausia ja KD oli selkeästi menestynyt puolue. Kokoomuksen meppi Ville Itälä ei nyt haluaisi Sari Essayahia samaan isoon ryhmään EU:ssa. Onkohan Kokoomuksen viimeaikainen menestys noussut Villelle päähän? Kunhan vain ylpeys ei kävisi lankeemuksen edellä.
Me Lappeenrannan kristillisdemokraatit painiskelemme luottamustehtävissämme säästöjen parissa. Yritämme varjella kaikella asiantuntemuksellamme peruspalvelujen tasokkuutta. Olen huomannut, että kaikissa toiminnoissa, joissa kaupunki on osakkaana, ei ole samalla tavalla toimintoja haittaavaa rahapulaa kuin perusterveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa. Kun säästää pitää, ryhdytään kaupungissamme ensimmäiseksi vähentämään määräaikaisia sijaisia. Tämä koskee erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja niissä nimenomaan kaupungin omaa toimintaa, ei niinkään kuntayhtymiä. Olen myös huomannut, että Etelä-Karjalan liitossa ja useimmissa kaupunkiyhtiöissä ei varsinaisesti ole rahapulaa.
Meillä kristillidemokraateilla on siis edelleen tärkeä tehtävä huolehtia niistä ihmisistä, jotka eivät itse pysty itsestään huolehtimaan.
Hyvää siunattua kesää!
Marjatta Laakko
Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu
28.6.2009
Mietteitä lapsista ja nuorista
Haluan puhua lasten ja nuorten asioiden puolesta.
Kaupungissamme nämä asiat on hoidettukin – sanoisinko mallikkaasti.
1. Meillä on hyvä ja toimiva Lasten ja nuorten hyvinvointityöryhmä.
2. Kasvatus- ja opetuslautakunta on hoitanut asioita niin, ettei missään alueella olla valtakunnallisten keskiarvojen alapuolella – monissa asioissa jopa yläpuolella. Kaikki me tosin tiedämme, että keskiarvot ovat vain keskiarvoja mutta siitä huolimatta tilastolliset vertailut kertovat paljon asioiden hoitamisesta yleisellä tasolla.
3. Meillä on hyvä kulttuurin perusopetus. Siitä voi käydä katsomassa tuloksia mm. linnoituksessa kuvataidekoulun taidenäyttelyssä.
4. Kaupunki tarjoaa runsaasti tiloja urheilullisiin harrastuksiin.
5. Lisäksi kaupunki on julistanut juhlavuoden lasten ja nuorten vuodeksi.
Paljon on siis haluttu tehdä ja on myös tehty. Kuitenkin tiedämme, että on useita lapsia ja nuoria, joilla on suuria ongelmia.
Koulujen päättymisviikonloppuna tuli yksi näistä ongelmista selvästi esille: Nuorison tapaan juhlistaa esim. kesäloman alkamista kuuluu alkoholin ja muiden päihteiden käyttö. Kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että alkoholi ja päihteet eivät kuuluu nuorisolle. Viime aikoina on tullut tiedotusvälineissä kuitenkin esille seikka, että yhä useammin vanhemmat hankkivat lapsilleen siiderit ja kaljat juhlimista varten. Olemme suuren ongelman edessä.
Yhteiskunnan on hoidettava valistusvastuunsa. Näinhän se tekeekin esim. järjestämällä terveystiedon opetusta koulussa.
Eniten nuorten käyttäytymisestä ovat kuitenkin vastuussa kodit. Mielestäni suurin merkitys on vanhempien asenteilla, opastuksella ja viime kädessä valvonnalla. Vanhempien pitää tietää missä ja keiden kanssa lapsi ja nuori liikkuu, mihin aikaan ja millaisessa kunnossa hän tulee kotiin.
Alkoholisoituvat, huonosti voivat ja syrjäytyvät nuoret ovat suuri haaste.
Tässä asiassa ei auta moralisointi, kauhistelu tai syyllistäminen. Asia on yhteinen. Mielestäni täytyy saada muutetuksi suomalaista asenneilmastoa niin, että nuorten päihteiden käyttö yleensä ja erityisesti julkijuopottelu muuttuvat suorastaan säälittäviksi ja selkeästi kielletyiksi ilmiöiksi.
Millä keinoilla? Valistus ja asennemuokkauskampanja ovat hyviä keinoja. Myös lainsäädäntöä tulee entisestään tiukentaa tässä asiassa. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin se esimerkki minkä me vanhemmat annamme lapsillemme ja nuorisolle. Meidän on katsottava peiliin ja tehtävä asialle jotain.
Marjatta Moilanen
15.6.2009
Vaalivoitosta ja Lappeenrannan taloudesta sekä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä
Nyt on hyvä ja kiitollinen mieli. Puolueemme menestyi EU-vaaleissa suunnitellusti ja saimme vaaliliiton avulla jälleen puoluesihteeristämme Sari Essayah´sta tuli euroedustaja. Puolueellamme on taa suora yhteys EU-parlamenttiin. Sarin henkilökohtainen äänimäärä on yli 50 000. Toivotin Sarille siunausta ja voimia EU-työhön.
Viime maanantaina Lappeenrannan kunnallispolitiikassa tarkasteltiin mennyttä eli valtuustossa käsiteltiin vuoden 2008 toimintakertomuksia ja tilinpäätöksiä. Lappeenrannan menot ylittivät talousarvion. Suurin ylitys tuli erikoissairaanhoidon ennakoitua suuremmasta laskutuksesta. Kustannukset ovat nousseet huomattavasti ja siksi kustannuskehitykseen pitäisi tulla muutos.
Talouslamasta johtuen tämä vuosi 2009 on vielä viime vuotta heikompi. Kuntien verotulojen määrä laskee ja kuitenkin menot lisääntyvät. Näin tapahtuu Lappeenrannassakin. Erityisen hankala tilanne on sosiaali- ja terveystoimessa. Siellä on jo valmiiksi odotettavissa erikoissairaalan puolella ylitystä.
Sairaanhoitopiirin talousarviossa on tuloihin merkitty Lappeenrannan maksuosuutta 3,5 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä Lappeenranta on varannut rahaa omaan talousarvioonsa. Sairaanhoitopiirin tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden toteutunut menokehitys etenee sen oman talousarvion mukaisesti. Näin Lappeenrannalle tullee sosiaali- ja terveystoimessa ainakin 3.5 miljoonan euron ylitys.
Ensi vuonna toimintansa aloittava sairaanhoitopiiri on suurien haasteiden edessä. Niin Lappeenranta kuin koko Etelä-Karjala odottavat se tuottavan kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut tasokkaasti ja edullisesti. Aika näyttää miten piiri siinä onnistuu. Tällä hetkellä niin keskussairaalassa kuin myös alueen terveyskeskuksissa on etenkin lääkärivajausta. Siksi ei kaikkia leikkauksia eikä muitakaan hoitoja voida tehdä omalla henkilökunnalla vaan ne pitää ostaa muualta kalliilla hinnalla.
Sairaanhoitopiirin odotetaan suurena työnantajana olevan niin vetovoimaisen, että se saa työntekijöikseen riittävästi erilaisia sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöitä, myös lääkäreitä.
Uusi sosiaali- ja terveyspiiri on aloittanut tekemään talousarviotaan vuodelle 2010. Lappeenrannasta tulee piirin suurin palvelujen ostaja. Lappeenranta tulee tekemään piirin kanssa palvelusopimuksen eli mitä palveluja ja millä hinnalla se ostaa terveyspiiriltä. Nyt on tärkeää osata arvioida miten kustannukset kehittyvät ja laatia sopimus sen mukaisesti. Lisäksi sopimuksen avulla voidaan välttää tämän vuoden 2009 kaltainen loppusummien ero talousarvioissa.
Juha Rantalainen
Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu,
Lappeenrannan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, sosiaali- ja terveyspiirin hallituksen jäsen
14.6.2009
Verokevennys = palvelukevennys
Nykyisen ja monien edellisten hallitusten eräs tärkeä ohjelmakohta on ollut verotuksen keventäminen. Verokevennysten tavoitteena on ja on ollut kansalaisten ostovoiman kasvattaminen, usein liitettynä maltilliseen palkkaratkaisuun. Kasvaako ostovoima todella? Verohelpotukset ovat kohdistuneet valtionverotukseen ja kaikkiin veroluokkiin. Tätä on mainostettu tasa-arvoiseksi ratkaisuksi, joka kohtelee kaikkia kansalaisia samankaltaisesti. Onko todella näin?
Verotus on ollut Pohjoismaissa perinteisesti suhteellisen ankaraa verrattuna muuhun Eurooppaan. Täällä Pohjolassa on rakennettu hyvinvointivaltion mallia, jossa heikommin toimeentulevista on huolehdittu ja kaikille on turvattu samantasoiset sosiaali- ja terveys-, perusopetus-, päivähoito- ym. palvelut. Tämän järjestelmän ylläpitämiseen on tarvittu verorahoja ja vastineeksi on saatu tasa-arvoisempi yhteiskunta, vähemmän ristiriitoja ja ennenkaikkea yhteiskuntarauha. On katsottu, että näistä on kannattanut maksaa. Nykyiset verohelpotusten linjaukset ovat murentamassa tätä ajatusta.
Suomen kohdalla peruspalveluiden järjestäminen tasa-arvoisesti on hankalampaa ja kalliimpaa kuin tiheään asutuissa Keski-Euroopan maissa. Pitkät välimatkat ja pieni asukasluku hankaloittavat palveluiden rakentamista. Kuntien järjestämien palveluiden kustannukset on katettu kunnallisverotuksella, jonka suuruus vaihtelee kunnittain. Pieniväestöisillä alueilla tarvitaan samoja kunnallisia palveluita kuin ruuhka-Suomessakin, mutta oman kunnan verotulot eivät välttämättä riitä niiden järjestämiseksi. Tätä epäsuhtaa on aiemmin tasoitettu valtionverotuksella ja niistä annetuilla valtionosuuksilla. Tätä peruspalveluiden valtakunnallisesti tasapuolista tarjoamista on aiemmin pidetty tasa-arvon ja demokratian kannalta tärkeänä arvona.
Kun valtionverotusta on kevennetty, on pitänyt löytää myös vastaava määrä säästöjä. Yksi säästökohde on ollut kuntien valtionosuudet. Tämä ja kuntien järjestettäväksi asetetut yhä uudet lakisääteiset palvelut ovat saattaneet kuntien taloudet kriisiin. Kun raha ei enää kunnissa riitä on niiden pitänyt etsiä taas säästöjä. Säästöt koskevat kaikkia kunnan järjestämiä palveluita, myös peruspalveluita.
Esimerkiksi suurin osa terveyskeskusten palveluista on enää olemassa paperilla. Lääkäreitä ei ole saatavilla ja palveluiden taso on heikentynyt. Ja tämä ei ole seurausta siitä, että alalla työskentelevät sairaanhoitajat ja lääkärit tekisivät työnsä huonommin kuin aikaisemmin, vaan lopputulos on kiinni rahasta ja sen määrästä.
Rahan puute johtaa ajan puutteeseen – palveluiden tarvitsijoita on enemmän kuin tarjontaa. Osa kaupunkilaisista on tämän seurauksena vapaaehtoisesti siirtynyt käyttämään yhä enemmän yksityisen sektorin palveluita, mikä on johtanut yksityisen sektorin kysynnän kasvuun ja hoitohenkilökunnan siirtymiseen kasvavassa määrin sinne. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos kaikki voisivat siirtyä käyttämään yksityisiä palveluita, mutta tämän estää tarjonnan riittämättömyys ja palveluiden hinta. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa yksityisen sektorin palveluihin. Tämä on aiheuttanut eriarvoisuutta, ristiriitoja ja katkeruutta.
Palveluiden järjestämisellä on hintansa. Jos verotulot eivät riitä kattamaan menoja, joudutaan etsimään muita rahoituskeinoja, niin valtion kuin kuntienkin palveluita järjestettäessä. Näille rahoitusratkaisuille on ominaista se, että ne ovat samansuuruisia kaikille kansalaisille. Miljonääri maksaa saman verran kuin kansaneläkkeen varassa elävä. Lisärahoitusta saadaan erilaisista palvelumaksuista, lisäveroista ja lakisääteisistä maksuista. Terveydenhuoltoa ja monia muita kunnallisia palveluita katetaan osin palvelumaksujen avulla. Lisäksi valtio on joutunut ottamaan käyttöön erilaisia lisäverotuskeinoja menojensa kattamiseen, näistä hyvänä esimerkkinä ”väliaikainen” ajoneuvovero. Viimeisin rahoituksen keruumalli esiteltiin hiljattain: mediamaksu. Mediamaksu kaikille samansuuruisena on epäoikeudenmukaisuutta vailla vertaa. Käytöstä poistunut maksu radion kuuntelusta tulee käytännössä takaisin. Pienituloiset, yksinhuoltajat, työttömät - kaikki taloudet maksavat maksukyvystään riippumatta tätä uutta veroa, vaikkei heillä olisi edes tarvetta tai varaa hankkia televisiota, tietokonetta, internetyhteyttä tai kännykkää.
Käytännössä ollaan poliittisesti pikkuhiljaa siirtymässä kohti tasaveromallia, jossa kaikki maksavat samansuuruista veroa tuloista riippumatta. Nämä kaikki käyttöön otetut maksut ovat käytännössä veroja uudella nimellä. Ongelmana on se, että pienituloiselle nämä samansuuruiset maksut ovat suurempi taakka kuin hyvätuloiselle. Pienituloinen joutuu asettamaan tarvitsemiansa palveluita tärkeysjärjestykseen. Verokevennykset eivät kompensoi uusien maksujen aiheuttamaa menojen lisäystä.
Tehtyjen verokevennysten ja niiden aiheuttaman rahoitusvajeen vuoksi lapsiperheille tarkoitettuja tulonsiirtoja ei olla pystytty kehittämään kustannusten nousun edellyttämällä tavalla. Tämä on johtanut lapsiköyhyyteen ja tulee aikanaan näkymään yhteiskunnalle kalliina syrjäytymisenä ja yhteiskuntarauhan järkkymisenä. Tietyissä palveluissa ei kerta kaikkiaan tulisi säästää.
Palataanpa vielä alussa esitettyihin kysymyksiin:
Lisäävätkö verokevennykset kansalaisten ostovoimaa? Lisäisivät, jollei koko ajan tulisi tilalle uusia erilaisia maksuja eli veroja kompensoimaan verokevennysten aiheuttamaa rahoituksen puutetta julkisella sektorilla. Eli käytännössä eivät lisää pieni- ja keskituloisten ostovoimaa.
Kohtelevatko verohelpotukset kaikkia kansalaisia samanarvoisesti? Eivät todellakaan! Verokevennysten jälkeen käteen jäävä euromäärä riippuu tulojen suuruudesta. Se ei sinänsä ole ongelma, vaan oikeus ja kohtuus. Mutta pystyykö selviytymään edellämainituista uusista maksuista tuolla verokevennysten jälkeen käteen jäävällä euromäärällä on eri asia ja täysyn riippuvaista tuloista.
On kyse valinnoista, siitä mitä halutaan? Halutaanko tuloerojen kasvua vai halutaanko toimivaa, tasa-arvoista ja eettisesti oikein toimivaa hyvinvointivaltiota, jossa kaikkien on hyvä elää ja kasvattaa tulevia sukupolvia. Jos halutaan tasa-arvoisia ja laadukkaita peruspalveluita ja perustoimeentuloa kaikille, on siitä oltava valmis maksamaan! Valta on onneksi vielä Suomessa kansalla ja valintoja tehdään aina vaaleissa. Äänestyksen edellä kannattaa aina miettiä, mitä haluaa: palveluita vai verokevennyksiä.
Arto Johansson
17.5.2009
Sinilevä harmina Pien-Saimaalla
Sunisenlahden vesi on ollut osittain viime kesän ja kuluneen talven ajan sinilevän saastuttama. Erikoista tälle on ollut myös se, että sinilevä ei ole hajonnut jääkuoren alla ja sinilevää on tavattu vedestä vielä maaliskuun lopulla.
Sinilevät eivät ole oikeasti leviä, vaan esitumallisia eliöitä joiden elintavat muistuttavat leviä.
Niinpä mikrobiologit kutsuvat niitä sinibakteereiksi. Sinibakteereilla ei ole täydellistä tumaa ja soluissa olevat yhteyttämisväriaineet ovat levinneet sinne pieninä hiukkasina. Tavallinen väri on sinivihreä. Sinibakteerit ovat ainoita kasviplanktoneita, jotka sitovat typpeä ilmakehästä.
Sinibakteereita, ns. vedenkukintoja voi esiintyä massoittain ravinteikkaassa vedessä. Jotkut näistä vedenkukinnoista ovat myrkyllisiä ja voivat tappaa paljon eläinplanktoneita ja kaloja. Sinibakteerit kestävät äärimmäisiä olosuhteita, jopa kuumien lähteiden vettä ja jään alla oleskelua.
Ulkoinen kuormitus
Pien-Saimaa on vuosikymmenien ajan saanut runsaasti hajakuormitusta koko sen valuma-alueelta. Järven sietokyky on pitkään jatkuneen ravinnekuormituksen johdosta tullut siihen tilaan, että se ei enää kunnolla pysty puskuroimaan liiallista fosfori ym. ravinnetaakkaa.
Sanomalehti Etelä-Saimaa julkaisi 22.12.08 Seija Hackmanin kirjoituksen, missä arvioitiin fosforikuormituksen lähteitä ja niiden prosentuaalista osuutta koko kuormituksesta. Kirjoituksessa metsätalouden fosforikuormitus on ilmaistu neljänä prosenttia mutta se on tätä huomattavasti korkeampi. Laskeumaa taas ei voi Pien-Saimaan kohdalla pitää 30 prosentin suuruisena.
Kirjoituksesta käy hyvin selville, että yhtä yksittäistä syytä levän massa esiintymiseen ei ole. Maatalous on kuormittanut vesistöjä aiemmin enemmänkin, mutta vaikka vähentymistä fosforin käytössä on tapahtunut, niin järvessä lannoitteiden vähentynyt käyttö ei näy vielä. Metsätalous myös kuorimittaa Pien-Saimaata. Metsien lannoitus ja avohakkaukset tuovat ravinteikasta vettä suoraan ojia myöten vesistöön. Avohakkauksissa metsän kasvillisuus ei enää pidätä sadevesiä, vaan vedet valuvat nopeasti koko valuma-alueelta vesistöön. Metsien äestys, auraus ja pinnan käsittely vapauttavat maan pintaosien ravinteet liikkeelle. Vaikka äestystä ei viedä aivan rantaan saakka, vedet tulevat rinteitä myöten ja ojissa väistämättä vesistöön. Esitetty 5-10 metriä leveä suojavyöhyke on liian kapea ja se ei liioin pidätä ravinteiden kulkeutumista metsistä vesistöön.
Korkea Saimaan veden pinta huuhtelee nyt rantoja jotka tavallisesti ovat kuivina veden yläpuolella. Vesi irrottaa maaperästä ravinteita ja ne huuhtoutuvat esteettä veteen.
Hulevedet ovat arviolta noin 10-15 prosentin luokkaa ravinnekuormituksesta. Rannan läheinen asutus on voimakkaasti kasvanut. Pihoja ja puutarhoja lannoitetaan varsin tehokkaasti ja näitä ravinteita kulkeutuu sadevesien mukana vesistöön. Koska talvet ovat sateisia ja maanpinta pitkälle tammikuulle asti paljas, vettä virtaa hulevetenä entistä enemmän ja melkein koko vuoden ajan.
Omarantaisten tonttien kaavoittaminen yhteisen juomavesialtaan reunoille ei tainnut sittenkään olla kovin viisas päätös.
Sisäinen kuormitus
Kun vesistön kuormitus jatkuu voimakkaana useita kymmeniä vuosia, järven oma puhdistuskyky heikkenee. Tällöin järvi joutuu omien fysikaalis-kemiallisten ja biologisten prosessiensa uhriksi. Lämpiminä vuodenaikoina sisäinen kuormitus voi olla jopa monikymmenkertainen ulkoista kuormitusta suurempi.
Järven sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan pohjasedimentteihin kertyneiden ravinteiden liukenemista takaisin veteen. Ravinteiden palautumista pohjasta veteen ilmenee järvissä luontaisestikin. Kuitenkin sairaissa järvissä, yleensä hapettomuuden tai vääristyneen ravintoketjun seurauksena, tapahtuva liukeneminen on kertaluokaltaan monin verroin suurempaa.
Rehevöityneissä järvissä sisäistä kuormitusta voi pitää yllä myös ylitiheä särkikalakanta. Ravinnonpuutteessa särkikalat syövät pohjasedimenttiä ja ulostavat sen sisältämää fosforia veteen. Lisäksi ne sekoittavat pohjasedimenttiä ja sen mukana sedimentin sisältämiä ravinteita veteen.
Arto Pulkkinen
Teknisenlautakunnan jäsen
3.5.2009
Kaupungin tulovirtoja kasvatettava
Lappeenrannan kaupunki on aloittanut säästötoimet, joiden
tarkoituksena on selvitä syvenevästä taantumasta. Kaupunki on
leikannut ei-välttämättömiä rakennushankkeita. Kaupunki on
edellyttänyt
toimialoiltaan säästöjä ja tarkempaa taloudenpitoa. Toimien
tarkoituksena on säilyttää kuntalaisille elintärkeät palvelut kuten
koulutus ja terveydenhoito.
Valtuustoryhmissä on käyty keskustelua säästöjen kohdentamisesta. On
mm. ehdotettu kaupungin hallinto-ja päätöksenteko-organisaatioiden
päällekkäisyyksien purkamista. Lisäksi on ehdotettu luopumista
juustohöylämallista, jossa kaikilta toimialoilta leikataan
samanlainen siivu.
Edellämainitut toimenpiteet ovat tärkeitä ja oikeaan osuneita. Näiden
lisäksi on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin kaupungin tulovirtojen
kasvattamiseksi. Ilman tulovirtojen kasvua joudumme turvautumaan
veroäyrin korotukseen tai lisävelan ottamiseen. Lisätulot ovat
tarpeen, koska taantuma on osoittautumassa luultua syvemmäksi. Tämän
hetken
säästötoimet eivät siis ole riittäviä turvaamaan talouden tasapainoa
ja palveluiden säilymistä.
Tulovirtojen kasvattamisessa ovat avainasemassa kaupunkiyhtiöt ja
lautakunnat. Kaupunkiyhtiöissä joudutaan miettimään taksojen
korotuksia. Taksojen korottaminen on kuitenkin mietittävä
tapauskohtaisesti eikä sillä saada vaarantaa palvelujen saatavuutta
ja käyttöä.
Lappeenrannan on siis laitettava isompaa vaihdetta päälle, jotta
palvelut voidaan säilyttää.
Jarmo Asikainen
5.5.2009
Saimaan norppa kaipaa tehostetumpaa suojelua
Metsähallitus on viestittänyt viime vuoden lopussa siitä, että norppakanta Saimaalla on taantunut uhkaavasti.
Norppien kokonaismäärä on jo laskenut nyt luvattoman alas. Jos tilanne jatkuisi edelleen tähän suuntaan eikä mitään tehtäisi, olisi vaarassa, että norpat kuolevat sukupuuttoon lähimmän kymmenen viidentoista vuoden aikana.
Syitä yllättävältä kuulostavaan tilanteeseen on heitetty mm. ilmaston muutoksesta. Kahtena edellisenä talvena pesimisolosuhteet ovat olleet Saimaalla ongelmalliset vähäisen lumen johdosta. Riittävän lumikerroksen puuttuessa, pesiminen jään päälle ei ole enää turvallista. Poikastuotannon onnistumista seurataan vuosittain kuutti laskennalla. Tämä on varsin kattavaa ja saadaan oikeata tietoa pesimisen onnistumisesta. Ne viestit, mitä laskennan kautta saadaan kuuttien määristä, voidaan pitää varsin oikeina ja tarkkoina. Vaihteluita norppien vuosittaisessa lisääntymisessä on ollut ja se on tietysti luonnollista. Erot kuitenkin eri vuosien kohdalla ovat olleet varsin pieniä.
Verkkokalastus on todettu suurimmaksi uhkaksi norppien lisääntymiselle. Kuutit helposti sotkeutuvat verkkoihin ja kuolevat niihin. Verkkoihin kuolleista ilmoitetaan viranomaisille joka kevät ja kesä, mutta se ei anna kokonaiskuvaa norppien kannan alenemiseen johtavista syistä. Jos todellisuudessa kuolisi verkkoihin vain se lukumäärä joka ilmoitetaan, norppien kokonaismäärä ei näin nopeasti laskisi niin alas kuin se nyt on.
Saattaa hyvinkin olla, että kaikkia verkkoihin takertuneita norppia ei edes ilmoiteta kenellekään, vaan kuolleet kuutit heitetään kenenkään näkemättä ketuille. Mikä näiden osuus sitten on, niin siitä ei ole kenelläkään esittää tarkempia tietoja.
Mainittakoon tässä yhteydessä että, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa susien määrä laskee koko ajan, vaikka metsästetään kiintiön perusteella. Kysytäänkin, mihin sudet katoavat? Onko kysymyksessä salakaatoja joista ei liiemmin puhuta?
Näyttääkin siltä, että susi nauttii tällä hetkellä parempaa suojaa kuin norppa.
Nyt tulisi vakavasti harkita norppien pesimäalueilla verkkokalastuksen kieltämistä kokonaan harrastuskalastukselta tiettyinä aikoina vuodesta. Myös ammattikalastajilta toivotaan vastaan tuloa, miten he katsovat voivansa rajoittaa omaa kalastustaan norppien pesimisalueilla. Vapaaehtoinen vastaan tulo ammattikalastajilta olisi positiivinen viesti nykyistä tehostetummasta norppien suojelussa. Mikäli näin ei tapahdu ja kalastaminen jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut, tullaan todennäköisesti entisestään rajoittamaan verkkokalastamisen pyyntiaikoja, jotka tulevat olemaan paljon nykyistä tiukempia. Tämä voi merkitä jopa verkkokalastuksen luvanvaraistamista tietyillä alueilla.
Ammattikalastaminen Saimaalla tulee joka tapauksessa vähenemään ajan myötä. Ammattikalastamiselle tulee käymään samalla tavalla kuin Suomen maataloudelle on käynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Jatkossa kalaa pitää entistä enemmän jalostaa kotona mahdollisimman pitkälle kuluttajan tarpeita varten. Myös saaliskiintiöt tulevat yksikköä kohti kasvamaan, joka taas voi olla Saimaan kalakannalle epäedullinen. Useat Saimaan kalastajista jo nyt eivät elä pelkästään kalastamisella, vaan siitä on tullut lisuke muusta alkutuotannosta saatavaan tuloon.
On merkille pantava myös se, että kalastamiselle ei ole luotu minkäänlaisia ajallisia rajoituksia kuten metsästämiselle on tehty. Kalastaminen on vapaa-ajan harrastus siinä missä metsästyskin on.
Arto Pulkkinen
22.2.2009
Viipurikokoelmat taidemuseoon
Sanomalehti Etelä-Saimaassa toimittaja Petteri Värtö julkisti 3.1.09 tilastotietoja museoiden kävijöistä Etelä-Karjalassa 2008. Kirjoituksessa olivat esillä Imatran ja Lappeenrannan museot. Imatran museoissa kävijöitä oli saman verran kuin vuotta aiemmin, mutta Lappeenrannassa oli pudotusta 20 prosenttia. Kävijöitä oli Etelä-Karjalan museossa 12 202, mikä tekee noin 40 kävijää jokaista museon aukiolopäivää kohti.
Etelä-Karjalan museossa ei vuonna 2008 ollut mitään erityisen merkittävää yleisöä kosiskelevaa näyttelyä. Perusnäyttelyhallissa, missä on esillä mm. Viipurin pienoismalli ja hiukan Viipuri aiheista materiaalia, sekä samassa tilassa Lappeenrannan historiaan liittyvää esineistöä, eivät kiinnosta enää siinä määrin kuin aiemmin. Viipurin pienoismallin ovat nähneet ne jotka ovat sen halunneetkin nähdä.
Toinen näyttelyhalli, missä on vaihtuvia näyttelyteemoja, ei vuonna 2008 ollut sellaista, joka olisi tuonut lisää kävijöitä.
Etelä-Karjalan museon tilat Lappeenrannan kaupungin historian esilletuomiseksi ovat käyneet pieneksi. Sinne ei enää voida juurikaan lisätä materiaalia, sillä tilaa ei ole. Esineistön vaihtuvuus voi tilan puutteen takia jäädä toivottua vähäisemmäksi.
Tässä tilanteessa tulisi harkita Etelä-Karjalan museosta Viipurin kokoelmien siirto taidemuseon puolelle. Etelä-Karjalan taidemuseon tiloista voitaisiin varata entisen kasarmin puolikas, eli noin 250 neliömetriä. Uusi tila antaisi enemmän mahdollisuuksia esineistön esillä pitämiseksi. Etelä-Karjalan museossa vapautuvaan tilaan voitaisiin tämän jälkeen rakentaa näyttävämpi Lappeenrannan kaupungin historiaa esittävä näyttely. Lisääntyvä tila antaisi laajemmat mahdollisuudet tuoda esille kaupungin upeaa historiaa ja saattaisipa löytyä tilaa vanhan Lappeenrannan pienoismallillekin.
Näillä muutoksilla voidaan kenties uudelleen aktivoida kävijöitä käyttämään museopalveluita.
Arto Pulkkinen
7.1.2009
|
|
|