|
|
Kirjoittelua 2008
Verokevennys = palvelukevennys
Nykyisen ja monien edellisten hallitusten eräs tärkeä ohjelmakohta on ollut verotuksen keventäminen. Verokevennysten tavoitteena on ja on ollut kansalaisten ostovoiman kasvattaminen, usein liitettynä maltilliseen palkkaratkaisuun. Kasvaako ostovoima todella? Verohelpotukset ovat kohdistuneet valtionverotukseen ja kaikkiin veroluokkiin. Tätä on mainostettu tasa-arvoiseksi ratkaisuksi, joka kohtelee kaikkia kansalaisia samankaltaisesti. Onko todella näin?
Verotus on ollut Pohjoismaissa perinteisesti suhteellisen ankaraa verrattuna muuhun Eurooppaan. Täällä Pohjolassa on rakennettu hyvinvointivaltion mallia, jossa heikommin toimeentulevista on huolehdittu ja kaikille on turvattu samantasoiset sosiaali- ja terveys-, perusopetus-, päivähoito- ym. palvelut. Tämän järjestelmän ylläpitämiseen on tarvittu verorahoja ja vastineeksi on saatu tasa-arvoisempi yhteiskunta, vähemmän ristiriitoja ja ennenkaikkea yhteiskuntarauha. On katsottu, että näistä on kannattanut maksaa. Nykyiset verohelpotusten linjaukset ovat murentamassa tätä ajatusta.
Suomen kohdalla peruspalveluiden järjestäminen tasa-arvoisesti on hankalampaa ja kalliimpaa kuin tiheään asutuissa Keski-Euroopan maissa. Pitkät välimatkat ja pieni asukasluku hankaloittavat palveluiden rakentamista. Kuntien järjestämien palveluiden kustannukset on katettu kunnallisverotuksella, jonka suuruus vaihtelee kunnittain. Pieniväestöisillä alueilla tarvitaan samoja kunnallisia palveluita kuin ruuhka-Suomessakin, mutta oman kunnan verotulot eivät välttämättä riitä niiden järjestämiseksi. Tätä epäsuhtaa on aiemmin tasoitettu valtionverotuksella ja niistä annetuilla valtionosuuksilla. Tätä peruspalveluiden valtakunnallisesti tasapuolista tarjoamista on aiemmin pidetty tasa-arvon ja demokratian kannalta tärkeänä arvona.
Kun valtionverotusta on kevennetty, on pitänyt löytää myös vastaava määrä säästöjä. Yksi säästökohde on ollut kuntien valtionosuudet. Tämä ja kuntien järjestettäväksi asetetut yhä uudet lakisääteiset palvelut ovat saattaneet kuntien taloudet kriisiin. Kun raha ei enää kunnissa riitä on niiden pitänyt etsiä taas säästöjä. Säästöt koskevat kaikkia kunnan järjestämiä palveluita, myös peruspalveluita.
Esimerkiksi suurin osa terveyskeskusten palveluista on enää olemassa paperilla. Lääkäreitä ei ole saatavilla ja palveluiden taso on heikentynyt. Ja tämä ei ole seurausta siitä, että alalla työskentelevät sairaanhoitajat ja lääkärit tekisivät työnsä huonommin kuin aikaisemmin, vaan lopputulos on kiinni rahasta ja sen määrästä.
Rahan puute johtaa ajan puutteeseen – palveluiden tarvitsijoita on enemmän kuin tarjontaa. Osa kaupunkilaisista on tämän seurauksena vapaaehtoisesti siirtynyt käyttämään yhä enemmän yksityisen sektorin palveluita, mikä on johtanut yksityisen sektorin kysynnän kasvuun ja hoitohenkilökunnan siirtymiseen kasvavassa määrin sinne. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos kaikki voisivat siirtyä käyttämään yksityisiä palveluita, mutta tämän estää tarjonnan riittämättömyys ja palveluiden hinta. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa yksityisen sektorin palveluihin. Tämä on aiheuttanut eriarvoisuutta, ristiriitoja ja katkeruutta.
Palveluiden järjestämisellä on hintansa. Jos verotulot eivät riitä kattamaan menoja, joudutaan etsimään muita rahoituskeinoja, niin valtion kuin kuntienkin palveluita järjestettäessä. Näille rahoitusratkaisuille on ominaista se, että ne ovat samansuuruisia kaikille kansalaisille. Miljonääri maksaa saman verran kuin kansaneläkkeen varassa elävä. Lisärahoitusta saadaan erilaisista palvelumaksuista, lisäveroista ja lakisääteisistä maksuista. Terveydenhuoltoa ja monia muita kunnallisia palveluita katetaan osin palvelumaksujen avulla. Lisäksi valtio on joutunut ottamaan käyttöön erilaisia lisäverotuskeinoja menojensa kattamiseen, näistä hyvänä esimerkkinä ”väliaikainen” ajoneuvovero. Viimeisin rahoituksen keruumalli esiteltiin hiljattain: mediamaksu. Mediamaksu kaikille samansuuruisena on epäoikeudenmukaisuutta vailla vertaa. Käytöstä poistunut maksu radion kuuntelusta tulee käytännössä takaisin. Pienituloiset, yksinhuoltajat, työttömät - kaikki taloudet maksavat maksukyvystään riippumatta tätä uutta veroa, vaikkei heillä olisi edes tarvetta tai varaa hankkia televisiota, tietokonetta, internetyhteyttä tai kännykkää.
Käytännössä ollaan poliittisesti pikkuhiljaa siirtymässä kohti tasaveromallia, jossa kaikki maksavat samansuuruista veroa tuloista riippumatta. Nämä kaikki käyttöön otetut maksut ovat käytännössä veroja uudella nimellä. Ongelmana on se, että pienituloiselle nämä samansuuruiset maksut ovat suurempi taakka kuin hyvätuloiselle. Pienituloinen joutuu asettamaan tarvitsemiansa palveluita tärkeysjärjestykseen. Verokevennykset eivät kompensoi uusien maksujen aiheuttamaa menojen lisäystä.
Tehtyjen verokevennysten ja niiden aiheuttaman rahoitusvajeen vuoksi lapsiperheille tarkoitettuja tulonsiirtoja ei olla pystytty kehittämään kustannusten nousun edellyttämällä tavalla. Tämä on johtanut lapsiköyhyyteen ja tulee aikanaan näkymään yhteiskunnalle kalliina syrjäytymisenä ja yhteiskuntarauhan järkkymisenä. Tietyissä palveluissa ei kerta kaikkiaan tulisi säästää.
Palataanpa vielä alussa esitettyihin kysymyksiin:
Lisäävätkö verokevennykset kansalaisten ostovoimaa? Lisäisivät, jollei koko ajan tulisi tilalle uusia erilaisia maksuja eli veroja kompensoimaan verokevennysten aiheuttamaa rahoituksen puutetta julkisella sektorilla. Eli käytännössä eivät lisää pieni- ja keskituloisten ostovoimaa.
Kohtelevatko verohelpotukset kaikkia kansalaisia samanarvoisesti? Eivät todellakaan! Verokevennysten jälkeen käteen jäävä euromäärä riippuu tulojen suuruudesta. Se ei sinänsä ole ongelma, vaan oikeus ja kohtuus. Mutta pystyykö selviytymään edellämainituista uusista maksuista tuolla verokevennysten jälkeen käteen jäävällä euromäärällä on eri asia ja täysyn riippuvaista tuloista.
On kyse valinnoista, siitä mitä halutaan? Halutaanko tuloerojen kasvua vai halutaanko toimivaa, tasa-arvoista ja eettisesti oikein toimivaa hyvinvointivaltiota, jossa kaikkien on hyvä elää ja kasvattaa tulevia sukupolvia. Jos halutaan tasa-arvoisia ja laadukkaita peruspalveluita ja perustoimeentuloa kaikille, on siitä oltava valmis maksamaan! Valta on onneksi vielä Suomessa kansalla ja valintoja tehdään aina vaaleissa. Äänestyksen edellä kannattaa aina miettiä, mitä haluaa: palveluita vai verokevennyksiä.
Arto Johansson
17.5.2009
Kaupunki säästää puistomenoissa
Kaupunginpuutarhurien Seura kerää vuosittain tilastotietoja ja tunnuslukuja jäsenkaupunkiensa puistotoimien menoista. Näillä tilastoilla haetaan vertailutietoja siitä, miten kaupungit huomioivat talousarvioissaan puisto-organisaatioiden tarpeita.
Vuoden 2007 tilastot ovat valmistuneet. Tällä kertaa vastauksensa antoi 25 kaupunkia. Siitä, kuinka moneen kaupunkiin kysely on mennyt, ei ole tietoa.
Lappeenrannan kaupunki on kolmen hiljaisen vuoden jälkeen vastannut kyselyyn. Kyselyssä oli neljä kysymystä. Näihin vastaamalla tulee selkeästi selville, miten kukin kaupunki satsaa verorahoja ympäristön rakentamiseen ja kunnossapitoon.
Annettuja tilastotietoja ei sovi ottaa kovin kirjaimellisesti. Kaupunkien puistotoimien organisaatiot ovat kovin erilaisia ja myös puistotoimien tehtävät muotoutuneet yksilöllisesti eri kaupungeissa.
Lappeenrannan tilanne ei näiden nyt käytettävissä olevien tilastonumeroiden perusteella ole kovin kehuttava. Edellisen kerran vuonna 2003 kaupunki käytti viheralueiden rakentamiseen ja kunnossapitoon yhteensä 18,86 euroa/asukas. Nyt neljä vuotta myöhemmin vuonna 2007 enää 15,40 euroa/asukas. Suuntaus on selvästi laskeva. Kun kustannukset ovat kuluneen neljän vuoden aikana kohonneet reippaasti, tällä rahalla saadaan näkyvää tulosta entistä vähemmän.
Tuloksensa antaneissa kaupungeissa keskiarvo oli vuonna 2007 39,05 euroa/asukas.
Kaupunkien kärkikaartiin sijoittuvat vuonna 2007 Espoo 62,79 €/as, Kerava 67,80 €/as ja Pori 61,66 €/as.
Tilannetta ei ole Lappeenrannassa pystytty kohentamaan viimeisten vuosien aikana. Tällä resurssoinnilla ei juuri uutta rakenneta, eikä entisiä viheralueita pystytä pitämään hallitusti kunnossa. Vähien resurssien takia voi joitakin työtehtäviä jäädä kokonaan tekemättä, jotka tulisi perustellusti suorittaa ajallaan ja ammattitaidolla.
Miten tähän tilanteeseen on jouduttu?
Rahan niukkuus on ollut Lappeenrannan puistotoimen pitkäaikainen ongelma. Vinoutunutta tilannetta ei ole pystytty hyvinäkään vuosina korjaamaan, vaan se seuraa kaiken aikaa mukana vuodesta toiseen. Laman aikana 1990 luvun puolivälissä puistotoimen käytettävissä olevat rahat putosivat yli 30 prosenttia. Vasta vuonna 1999 saavutettiin sama markkataso kuin oli laman alkaessa. Vaikka kehitys on siitä lähtien ollut resursseissa nouseva, jälkeen jääneisyyttä ei ole pystytty kuitenkaan kuromaan umpeen.
Henkilöt jotka tekevät työtä kentällä, eli viheralueilla, heille ei kuulu huolehtia rahasta ja resursseista. Se on esimiesten tehtävä. He eivät ole kuitenkaan tahtoneet tai halunneet huolehtia riittävistä edellytyksistä pitää ympäristö kaikilta osin kunnossa ja että voidaan rakentaa uutta lisääntyvien tarpeiden tyydyttämiseksi. Kaupunkiraati ja alueelliset raadit jatkuvasti esittävät korjaustoimenpiteitä ja uudistuksia kaupungin Tekniseen keskukseen. Näihin pyyntöihin ei virasto pysty vastaamaan, kun resurssit puuttuvat.
Kaupunkikuvaa kesäkukkien osalta yleisesti pidetään hyvänä. Tämä on kuitenkin kupla. Kun rinnastus ja vertailu erinomaiseen puuttuu, huonompikin näyttää hyvältä. Kun kulissit ovat kunnossa, takana voi tilanne olla mikä hyvänsä.
Voiko tilanne koskaan korjaantua ?
Tilanne Lappeenrannassa on kiinni lähinnä henkilöistä, ei päätöksen tekijöistä. Korjausta tilanteeseen voi odottaa vasta sitten, kun tekninen johtaja jää eläkkeelle. Tämän jälkeen voidaan kiihkottomasti tarkastella henkilöstöä ja muitakin resussointeja.
Arto Pulkkinen
1.12.2008
Tarkkana taloudessa
Julkisessa sanassa vahvistuvat päivä päivältä viestit talouden
taantumasta ja yritysten taloustilanteen heikkenemisestä. Monet
suuret työnantajat ovat jatkaneet ilmoituksiaan toimipaikkojen vähennyksistä
ja henkilöstön lomautuksista ja irtisanomisista. Kuntataloudelle
taloustilanteen heikkeneminen asettaa aiempaa tiukemmat raamit, joten
joudumme tarkemmin miettimään, miten yhteiset eurot käytämme.
Työpaikkojen ja palveluiden säilyttämiseksi joudumme luopumaan muun
muassa monista rakennusprojekteista, jotka eivät ole välttämättömiä.
Esimerkiksi Sammonlahden uimahalli ei ole tässä taloustilanteessa
mielekäs hanke, koska se syö rahoja, joita tarvitaan muualla.
Tiukassakaan taloustilanteessa emme voi tinkiä terveydenhuollosta.
Terveydenhuolto ja hoito ovat kaupungin ydinprioriteetteja, joista
pidämme kiinni kävi miten kävi. Samoin meidän on pidettävä kiinni
työpaikoista. Ilman työpaikkoja kaupungin talous suistuu ojasta
allikkoon.
Jarmo Asikainen
17.11.2008
Kuntaliitoksista
Julkisessa sanassa kerrotaan Lemin suunnittelevan vahvasti
kuntaliitosta ja Taipalsaaren jättäytyvän toistaiseksi kuntaliitosten
ulkopuolelle.
Kuntaliitoskeskustelussa on huomioitava valtion tarjoama
yhdistymisavustus, joka tulee niille kunnille, jotka ovat liikkeellä
ajoissa. Lappeenrannan ja Joutsenon kuntaliitos tehtiin ajoissa ja se
tuo kunnille 7 200 000 euroa. Myöhemmin mukaan liittyvät kunnat
joutuvat tyytymään pienempiin yhdistymisavustuksiin. Viimeiset jäävät
kokonaan ilman.
Naapurikunnissa olisikin syytä pohtia vakavasti kuntaliitosta ja
lähteä liikkeelle. Lemi ja Ylämaa ovat jo aloittaneet. Taipalsaari on
toistaiseksi jättäytymässä liitossuunnitelmien ulkopuolelle. Vuoden
2013 loppuun on näillä näkymin aikaa päästä yhdistymisavustuksen
piiriin. Aikaa ei ole hukattavaksi.
Näin kunnallisvaalien alla äänestäjien on syytä olla selvillä
ehdokkaansa kannasta kuntaliitoksiin. Kuntaliitos on suuri
taloudellinen päätös ja se tulee vaikuttamaan palvelujen säilymiseen.
Nämä päätökset on tehtävä järjellä ja jätettävä tunteet taka-alalle.
Silloin ei tarvitse jälkikäteen harmitella.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
Kunnallisvaaliehdokas
20.10.2008
Koulumaailman arkea
Oppilaita tulee vastaan käytävällä. Yhden nuoren kasvot leviävät valloittavaan hymyyn ja kuuluu iloinen tervehdys: ”Huomenta! Hei missäs luokassa se meidän tunti olikaan? Tehääks taas jotain mukavaa?”
Hänen takanaan kävelee kaksi luokkatoveria hitaasti, kyllästyneen ja väsyneen näköisinä. Vahva tupakan tuoksu leijailee heidän ympärillään. Juttelussa kuuluu runsaasti painokelvotonta ainesta.
Siinä heitä kulkee – kaksi ääripäätä lähes kliseemäisesti kuvailtuna - peruskoulun asiakkaita, jotka meidän opettajien tulisi kohdata kasvatuksellisesti, ammatillisesti, ystävällisesti ja yksilöllisesti.
Parin viime vuoden aikana nämä edellä kuvaillut ääripäät ovat kulkeneet yhä kauemmas toisistaan.
Se hyvinvoiva osa nuorista on täynnä tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Koulutehtävät hoituvat. Vapaa-ajan täyttävät kehittävät harrastukset, kiinteä kaveripiiri ja yhdessäolo vanhempien kanssa. Siellä toisessa päässä elämä on ylivoimaisen raskasta. Tämä päivä ja sen tehtävistä selviäminen tuntuu liian suurelta vaatimukselta, saati sitten huomisen ja koko elämän mittaisen tulevaisuuden ajatteleminen.
Koulu on ollut viime aikoina esillä mediassa. Kiusaaminen, väkivalta ja erityisoppilaiden määrän räjähdysmäinen kasvu ovat ylittäneet valtakunnallisen uutiskynnyksen. Lisäksi useissa Suomen kunnissa käydään tällä hetkellä kiivasta keskustelua kouluverkon uudelleen järjestelystä. Käytännössähän tämä kouluverkon tarkastelu tarkoittaa koulujen lakkauttamista ja suurempien yksiköiden perustamista.. Pienten koulujen lakkauttaminen on ollut esillä alakoulun puolella jo useamman vuoden. Nyt supistuspaine on yltänyt yläkouluun ja pian se saavuttaa lukion. Äkkiä ajatellen voidaan sanoa, että tietysti ikäluokkien pieneneminen vähentää opetustoimen kuluja.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Koulumaailma on muuttunut ja on jatkuvasti suuressa murroksessa. Opetukseen kohdistuvat odotukset ovat entistä moninaisemmat. Niinpä myös peruskoulun pedagogiikka on muuttunut. Opetuksen tulee olla yksilöllistä ja oppilaskeskeistä. Opettajan tulee ottaa huomioon erilaisia yksilöllisiä tavoitteita ja rajoitteita. Opetuksen tulee olla myös interaktiivista ja tietenkin innostavaa ja motivoivaa. Jotta opetussuunnitelman asettamat tavoitteet saavutettaisiin ja voitaisiin noudattaa vallalla olevia pedagogisia vaatimuksia, tulisi opetusryhmien olla nykyistä pienempiä. Opetusryhmien pienentäminen onkin mielestäni yksi nopeimmin toteutettavista keinoista, joilla voidaan merkittävästi helpottaa ja parantaa koulun arkea.
Erityisopetuksen järjestämisessä on kuluneen vuosikymmenen tunnussana ollut integraatio. Se tarkoittaa erityistukea vaativan oppilaan sijoittamista normaaliopetuksen piiriin. Ajatus on hyvä ja humaani. Oikeaan integraatioon liittyy erottamattomana osana riittävien tukitoimien kohdistaminen ryhmään, jossa erityistukea vaativa oppilas opiskelee. Tämä jää useimmissa tapauksissa toteutumatta. Ryhmät ovat liian suuria, alakoulussa jopa kolmenkymmenen oppilaan suuruisia, koulunkäyntiavustajaa ei ole ja erityisopettajan resurssit eivät millään riitä. Välillä tuntuu, kuin erityisoppilaat olisivat vain säilytyksessä ylisuurissa opetusryhmissä. Opettaja yrittää taiteilla integroidun oppilaan ja muun ryhmän tarpeiden ja odotusten ristipaineessa. Joskus on hiipinyt mieleeni sellainenkin ajatus, että integraatiota käytetään säästötoimenpiteenä.
Ryhmäkokojen pienentämistä tukevat lähes kaikki tutkimustulokset. Ollaan suorastaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että riittävän pieni perusopetusryhmä auttaa syrjäytymisvaarassa olevia. Myös erilaiset oppimisvaikeudet hoituvat parhaiten pienryhmässä.
Ryhmäkokojen pienentäminen on helposti saavutettava parannus, jos vain kunnallisilta päättäjiltä löytyy poliittista tahtoa.
Pisa-tutkimuksissa on Suomen koululaitosta kiitetty mm. siitä, että koulunsa keskenjättäviä
ns.” koulupudokkaita” on vähän. Viimeisen Pisa-tuloksen jälkeen erityisoppilaiden määrä on lisääntynyt. Tämä asettaakin koulusysteemimme nyt kovan haasteen eteen. Luonnollisesti haasteeseen pyritään vastaamaan. Ongelma on kuitenkin vaikea, sillä erityisopetusta ei kerta kaikkiaan pystytä lisäämään niin paljon kuin olisi tarvis. Niinpä ongelman ratkaisussa tuleekin pureutua syihin, ei pelkkään hoitoon.
Mielestäni nyt olisi oikea hetki pistää pystyyn lapsista ja nuorista huolehtimistalkoot. Tosiasiahan on, että useimmat ongelmat ovat ”kotoperäisiä” . Lapsiperheitä tulisi tukea kaikin tavoin sekä taloudellisesti että myös henkisesti. Lapsen ja nuoren ongelma aiheuttaa perheelle suurta hätää ja avuttomuuden tunnetta.. Monet nykyvanhemmat tuntuvat kaipaavan konkreettisia neuvoja lastenkasvatuksessa. Ongelmien ilmetessä pitää perheillä olla mahdollisuus saada apua välittömästi. Lapsi tai nuori ei voi odottaa edes puolta vuotta päästäkseen esimerkiksi psykologin vastaanotolle.
Poliittisten päättäjien on tärkeä pitää mielessä, että tänään lapsilta ja nuorilta säästetty raha maksetaan tulevaisuudessa moninkertaisesti takaisin.
Marjatta Moilanen, valtuustoehdokas
9.10.2008
Malttia kaavoitukseen
Julkisessa sanassa arvioidaan asuntojen hintojen
kääntyvän pian laskusuuntaan. Asuntojen korkea hintataso saattaa
johtaa väen pakenemiseen lähikuntiin. On myös toivottu tulevalta
valtuustolta malttia rantojen rakentamiseen.
Katsomme, että asuntokaupassa on tärkeintä ostajien ja myyjien
liikkeellä pysyminen. Mikäli molemmat osapuolet pysähtyvät seuraamaan
tilannetta, asunnonvälittäjät jäävät ilman työtä ja
asunnontarvitsijat
ilman asuntoa. Myyjien on syytä varautua pitkään myyntiaikaan ja
oletettua alhaisempiin hintatarjouksiin.
Kaupungin olisi kaavoituksessaan syytä säästää rantoja ja muutenkin
varoa liian raskasta kaavoitusta. Tontteja on syytä pitää tarjolla
tarpeellinen määrä, ei yhtään enempää. Virkistysalueita ja alueelle
jo
rakentaneiden asuntoja on kunnioitettava.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
Kunnallisvaaliehdokas
8.10.2008
Jääkö Mäntylän sairaala lahoamaan puistoon ?
Sosiaali- ja terveystoimessa on tehty ehdotus, että Mäntylän sairaalaa ei saneerata, vaan tilalle rakennetaan uusi tehostetun palveluasumisen yksikkö Lauritsalaan. Tieto tuntui hätkähdyttävältä. Jäisikö Mäntylän yli 100-vuotias sairaala tyhjänä lahoamaan ympäröivään pusikkoon?
1990-luvulla Mäntylän sairaalan saneeraus oli moneen otteeseen esillä kaupunginhallituksen talousarviokäsittelyssä. Silloin elettiin laman kourissa, eivätkä rahat riittäneet mihinkään. Kun sairaala täytti 100 vuotta, hankittiin sen vanhan osan seinään iso kyltti ”Sata vuotta vanhustenhuollon hyväksi”. Se hankittiin peittämään ulkoseinästä pudonneita rappauksia. Siellä se taitaa olla vieläkin. Ulkoapäin sairaala ei muistuttanut nykyaikaista suomalaista sairaalaa. Onneksi ulkoseinät eivät estäneet hyvää hoitoa sairaalan sisätiloissa.
Kävin äskettäin vanhusneuvoston mukana Skinnarilassa uudessa Mikeva –kodissa. Kyseessä on tehostetun palveluasumisen yksikkö, jonka kaupunki on rakennuttanut ja yksityinen palveluntuottaja sitä ostopalveluna hoitaa. Jokaisella asukkaalla on oma huone ja yhteiset tilat ovat avarat ja asialliset. Oli hyvä nähdä tämä talo. Asukkaiden kuntoa en yhdellä käynnillä voinut arvioida.
.
Ehkä perinteisen pitkäaikaissairaalan aika alkaa olla ohi. Suuret ja ahtaat neljän hengen huoneet eivät ole mukavia potilaille, omaisille eikä henkilökunnalle. Yksityisyyttä pitäisi olla.
Jospa siis potilaat, jotka perinteisesti tulisivat Mäntylän sairaalaan, menisivätkin uuteen palvelukotiin. Siellä pitäisi olla riittävästi henkilökuntaa ja sen pitäisi toimia kolmivuorotyössä.
Tämähän olisi periaatteessa hieno asia. Epäilyttävää on se, että saadaanko rakennetuksi riittävästi tehostetun palveluasumisen paikkoja. On myös pohdittava, hoituvatko tulevat vaikeasti sairaat vanhukset palvelukodissa, vaikka siellä olisikin henkilökunta kolmivuorotyössä.
Vanhustenhuollon paikkakysymykset on tarkoin harkittava, että aina ei tarvitsisi olla käytössä poikkeusmenettely sakkopaikkojen pelossa erikoissairaanhoidon kotiuttaessa potilaita.
Marjatta Laakko, Valtuustoehdokas KD
19.9.2008
Lappeenrannan budjetti ei kaadu vammaislain uudistuksiin
STT/E-S 6.9.08: ”Kunnat pelkäävät uuden vammaislain kustannuksia”.
Kuntaliitto arvioi, että vammaispalvelulain subjektiivinen (lakivelvoitteinen) vaikeavammaisten henkilökohtainen apu tuo kunnille lisäkuluja 250-350 milj. euroa vuodessa. Ministeriö arvioi niiden olevan valtionosuuksineen n. 30 milj., josta n. 20 milj. jää kuntien maksettavaksi.
Oikea luku on niiden välillä. Arviot perustuvat teoreettisiin laskelmiin. Vasta käytännön kokemus antaa oikean kuvan.
Kuntaliitto kysyy, mistä saadaan tuhansien uusien avustajien joukko. Uudistus ei tuo sellaista tarvetta. Monilla vammaisilla on jo nykyisin avun tarve järjestetty. Uusi palvelu paikkaa siihen jääneitä aukkoja. Apua voisi antaa esim. kolmas sektori.
Lappeenrannassa on n. 750 vaikeavammaista, joista n. 100:lla on henkilökohtainen avustaja. Joutsenossa vastaavat luvut ovat 136 ja 16 henkilöä. Henkilökohtainen apu on eri asia. Täälläkin monen vaikeavammaisen avuntarve on jo järjestetty Lisäavustajien tarve ei ole sama kuin vaikeavammaisten määrä.
Uudistus lisää vaikeavammaisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Palvelun käyttäminen ja sisältö olisi avustettavan omassa harkinnassa.
Perustuslain kaikille turvaama yhdenvertaisuus on toteutettava myös käytännössä. Nykyään vaikeavammaiset ovat usein esteellisiä osallistumaan kodin ulkopuoliseen toimintaan. Yksinäisyyden ja syrjäytymisen vaara on silloin lähellä. Henkilökohtainen apu on tarkoitettu osaltaan vähentämään tätä.
Lain muutos voi tulla voimaan jo syyskuussa 2009. Kun kysymys on subjektiivisesta oikeudesta, kunnan on se annettava, olipa siihen varattu määrärahoja tai ei. Lappeenrannan kaupungin olisi jo ensi vuoden budjetissa varattava riittävä määräraha uuteen palveluun. Jos näin ei tehdä, kustannukset joudutaan ottamaan muihin tarkoituksiin varatuista varoista.
Uudesta palvelusta on tiedotettava tehokkaasti. Muuten liian monet tarvitsijat jäävät siitä osattomiksi.
Matti Mölsä, Kaupunginvaltuutettu (KD) Lappeenranta
6.9.2008
Metsäteollisuutta puolustettava
Julkisessa sanassa on keskusteltu Venäjän puutulleista ja niiden
vaikutuksesta metsäteollisuuden puunsaantiin. On arvioitu puutullien
johtavan tehtaiden lakkautuksiin ja ajavan metsäteollisuuden pysyviin
vaikeuksiin. Lääkkeeksi ongelmiin on tarjottu mm. maksuja
venäläisille rekoille ja näin saatavan rahan ohjaamista
metsäteollisuuden hengissä pysymiseen.
Metsäteollisuus on julkisen sektorin ohella Etelä-Karjalan
merkittävin työllistäjä. Alueemme hyvinvointi nojaa täällä oleviin
tehtaisiin ja niiden tuomiin työpaikkoihin ja verotuloihin. Metsästä
leipänsä saavien ostovoima takaa työpaikkoja myös palvelusektorille ja
muille
toimialoille, joiden palveluita metsäteollisuuden työntekijät
käyttävät.
Lappeenranta on viime syksyn kuntaliitoksen johdosta kasvanut ja
vahvistunut. Vaikka olemme kasvaneet, olemme silti haavoittuvaisia
suurten työantajien ongelmien edessä. Palvelujen saannin
turvaamiseksi meidän on syytä jatkaa hyvin alkanutta
kuntaliitoskehitystä. Samalla puolustamme jokaista alueemme
työpaikkaa. Nyt on tärkeää turvata metsäteollisuuden hengissä
pysyminen. Tämä saattaa edellyttää
ratkaisuja, jotka ovat monella tapaa vaikeita. Silti näihinkin
mahdollisuuksiin on tartuttava. Mikä tahansa vaihtoehto on parempi
kuin metsäteollisuuden alasajo.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
5.9.2008
Katutöille selkeät suunnitelmat
Julkisessa sanassa kerrotaan Kauppakadun katutöiden kompuroineen
pahasti kustannuksissa, ajoituksessa ja remontin järkevyydessä.
Esillä on ollut myös Myllymäen kaava, jota on arvosteltu suunnitelman
puutteesta.
Kauppakadun kesäiset katutyöt on räikeä esimerkki kadunpidossa
tapahtuneesta suunnitelman puutteesta. Kaksi vuotta vanha asfaltti
oli revitty auki ja tilalle aseteltu kiviä kaunistukseksi. Remontista
aiheutuneet kustannukset ovat turhia ja tarpeettomia. Jos kivet oli
pakko asetella, niin miksi asiassa ei oltu hereillä kaksi vuotta
sitten, kun katu oli auki?
Kaupungin toimissa on tärkeää selkeä suunnitelma, jonka mukaan
edetään ja josta ei poiketa ilman järkevää syytä. Liian usein käy,
että
näkemykset vaihtuvat kesken työn. Lopputuloksesta tulee kallis ja
jälki ei ole kenenkään mieleen. Kun asioista päättävät henkilöt
vaihtuvat,
edeltäjien työ saattaa joutua romukoppaan uusien suunnitelmien
tieltä. Laskun maksamme me kaikki varonmaksajat.
Myllymäen kehityksessä on mielestäni käynyt onni onnettomuudessa.
Alue on toimiva, vaikkakin tällä hetkellä tietyöt haittaavat
liikkumista. Myllymäkeen siirtyvä Anttila varmaankin tietää mitä
tekee ja luottaa kaavan läpimenoon. Alueelle on kehittynyt paljon
työpaikkoja, jotka keräävät hyvää asiakasvirtaa. Myllymäki on syytä
säilyttää vahvana ja elinvoimaisena.
Jarmo Asikainen
Lappeenranta
1.9.2008
Tervetuloa Ylämaa ja Lemi!
Etelä-Saimaa totesi 15.8 Lappeenrannan ja Ylämaan tavoittelevan
kuntaliitosta ja kertoi yhteistyöstä myös Lemin kanssa. Ylämaan
kanssa keskustellaan mahdollisesta yhdistymisestä jo vuonna 2010,
Lemin kanssa on tarkoitus saavuttaa kuntaliitos viimeistään 2013.
Kuntaliitoksilla haetaan palveluiden säilymistä ja talouden
kohentumista.
Kuntaliitokset ovat tervetullut lisä sekä Lappeenrannalle että
naapurikunnille. Lappeenrannan seutu kaipaa vahvistumista
vastapainona isolle Kouvolalle ja muille kasvukeskuksille.
Valtiovallan lupaama yhdistymisavustus loppuu 2013, joten aikaa ei
kannata käyttää turhaan jahkailuun.
Ylämaan ja Lemin lisäksi myös Taipalsaaren kannattaisi pistää isompaa
vaihdetta päälle kuntaliitosasiassa. Taipalsaaren kunnanvaltuustossa
oltiin talvella aktiivisia ja ehdotettiin neuvotteluja Lappeenrannan
kanssa. Nyt ei siitä suunnasta ole kuulunut mitään. Olisi puolin ja
toisin järkevää käynnistää neuvottelut ajoissa niin ei tule kiire.
Kuntaliitosten avulla palvelut voidaan hoitaa tehokkaasti ja
taloudellisesti. Palvelujen parantamiseen tuskin on suuria
mahdollisuuksia. Realistisempaa on pyrkiä säilyttämään palvelut.
Siinäkin on tavoitetta kylliksi.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
Lappeenranta
28.8.2008
Terveydenhoidon tulevaisuus on kuntaliitoksissa
Kunnanvaltuustot Etelä-Karjalassa ovat pyytäneet Lappeenrantaa
aloittamaan keskustelun jo kertaalleen kuopatusta terveyspiiristä.
Naapurikunnat toivovat terveyspiiristä ratkaisua kaikkien
terveydenhoitopalveluiden tarjoamiseen. Nykyinen sairaanhoitopiiri
hoitaa yhteisesti vain erikoissairaanhoidon palvelut ja jokainen
kunta on hoitanut itse perusterveydenhuollon.
Jatkossa sairaanhoitopiirin toimintaa värittävät Lappeenrannan ja
ympäristökuntien kuntaliitokset. Kuntaliitoksilla saadaan kaikki
kunnan toiminnat hoidetuiksi tehokkaasti ja taloudellisesti.
Erityisesti terveydenhuollon kysymykset voitaisiin näin ratkaista
nykyistä paremmin.
Hoitohenkilökunta joutuu nykyisin työskentelemään kasvavan paineen
alla. Sijaisia on vaikea saada ja työvuoroja joudutaan muuttamaan
sairastumisten johdosta. Osa henkilökunnasta joutuu tekemään
tuplavuoroja, eli aamu- ja iltavuoro peräjälkeen. On mahdollista,
että väsyneet hoitajat eivät kaikissa oloissa pysty huolehtimaan
potilaista parhaalla mahdollisella tavalla.
Hyvillä kuntaliitoksilla voidaan varmistaa hoitohenkilökunnan
jaksaminen ja potilaiden oikeudet.
Jarmo Asikainen
Lappeenranta
7.5.2008
Huoli Lappeenrannan työpaikoista
UPM-Kymmene sulki määräajaksi Kajaanin tehtaan PK-4 paperikoneen, joka oli kannattava ja toiminut moitteettomasti. Muut metsäyhtiöt ovat jo pitkään sulkeneet kannattavia tehtaitaan. Me joudumme Lappeenrannassakin varautumaan mahdollisuuteen, että UPM-Kymmene ajaa alas Lappeenrannan Kaukaan tehtaan.
Kaukas on Lappeenrannan kaupungin ohella merkittävin työnantajamme, joten tehtaan sulkeminen olisi kaupungille armoton takaisku. Metsäteollisuus on osoittanut, ettei se muuta jo tehtyjä sulkemispäätöksiä. Tämän johdosta meidän on aloitettava työpaikkojen puolustaminen jo tänään.
Lappeenrannan kaupungin talous nojaa alueen yrityksiin, jotka työllistävät lappeenrantalaisia ja maksavat kaupungille veroja. Mitä suurempi kunta on kyseessä, sitä vähemmän se on haavoittuvainen yksittäisen yrityksen toimenpiteille. Tämä on syytä pitää mielessä, kun harkitaan kuntaliitoksia muiden kuntien kanssa. Suurempi Lappeenranta kestäisi nykyistä paremmin suurien työnantajien mahdolliset lopettamispäätökset ilman että talous suistuu raiteiltaan.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
Lappeenranta
7.5.2008
Asuntokauppasta
Uutiset Yhdysvalloista ja Keski-Euroopasta kertovat asuntojen
hintojen laskusta. Kohonnut korkotaso on ajanut osan
asuntovelallisista ahdinkoon. Meillä Suomessa tilanne on ollut
rauhallisempi. Jatkossa meidänkin on syytä varautua hintatason
laskuun. Kohonnut korkotaso ja hintojen lasku saattavat jatkossa
hiljentää asuntokauppaa.
Asuntokaupassa on kysymys leivästä kiinteistönvälittäjille ja heidän
sidosryhmilleen. Alan työpaikat saattavat olla vaarassa lähivuosina.
Tämän johdosta asuntokaupan hiljeneminen ei ole toivottavaa.
Lappeenrannan tilannetta parantaa myönteinen kuntaliitoskehitys ja
itärajan takainen kiinnostus kiinteistöihimme. Emme ole yhtä heikossa
asemassa kuin muut maakunnat.
Asuntojen ostajille, myyjille ja välittäjille viisautta toivotellen.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
Lappeenranta
7.5.2008
HOLOKAUST JA UHRIT
Suomen historian musta hetki tapahtui 6.11.1942, kun Suomi luovutti
kahdeksan juutalaista natsien keskitysleirille Auswitziin. Kuolemaan
matkalla olevat juutalaiset onnistuivat lähettämään kortin
seurakuntaansa ja surma tuli yleiseen tietoisuuteen. Israel on
tutkinut tarkkaan holokaustissa surmansa saaneita juutalaisia ja
Suomesta lähetettyjä saattoi olla useita kymmeniä. Kaikki eivät vain
onnistuneet lähettämään korttia tai muuten saamaan yhteyttä ennen
kuolemaansa niin kuin mainitut kahdeksan juutalaista tekivät.
Meidän kristittyjen haasteena on havaita tämän päivän "holokaustit".
Nykyiset suurvallat ja monet pienemmät valtiot harjoittavat
politiikkaa, joka ei siedä päivänvaloa ja josta tämän päivän lehdistö
varsin varovaisesti kirjoittaa. Meidän on oltava hereillä ja
havaittava nekin loukkaukset, jotka eivät päädy pääkirjoituksiin tai
television ajankohtaisohjelmiin.
Holokaustin aikaan 30-luvulla ja 40-luvun alussa juutalaisia
tapettiin miljoonittain. Lehdistö Suomessa ja Saksassa oli hiljaa.
Seurakunnat olivat hiljaa. Vain harvat olivat hereillä ja auttoivat juutalaisia.
Rukoillaan Jumalaa, että me voidaan olla hereillä ja havaita tämän
päivän ihmisoikeusloukkaukset. Rukoillaan, että me ollaan niitä jotka
auttavat eikä niiitä jotka vaikenevat.
Siunausta kaikille.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
Lappeenranta
7.5.2008
Tali-Ihantala museohanke
Tali-Ihantalan museohanke on herättänyt voimakkaita tunteita viime päivien keskusteluissa. On otettu kantaa puolesta ja vastaan. Liikkellä on paljon niin huhuja ja kuulopuheita kuin erilaisia totuuksiakin. Asiasta on keskusteltu myös Suomen Kristillisdemokraattien Lappeenrannan seudun paikallisosaston kuukausikokouksessa viime viikolla. Varsinainen ajatus Tali-Ihantalan torjuntavoittoa kunnioittavasta museosta on mitä kannatettavin ajatus. Veteraanisukupolven teot maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi ansaitsisivat pysyvän muistuttajan. Keskusteluissa esiinnousseet puheet Tali-Ihantalan torjuntavoiton vähäisestä merkityksestä täytyy jättää täysyn omaan arvoonsa sohvafilosofien jälkiviisautena. Ehkä Neuvostoliitto olisi voinut halutessaan vallata koko Suomen, mutta Tali-Ihantala ja muut torjuntavoitot opettivat heille, miten kalliiksi se olisi tullut. Museon sijoittaminen Lappeenrantaan tuntuu sekin luontevalta. Lappeenranta oli sotatoimialuetta ja Neuvostoliiton hyökkäys olisi onnistuessaan suuntautunut Lappeenrannan kautta muualle Etelä-Suomeen. Luontevin sijoituspaikka on kuitenkin Rakuunamäki, ei Linnoitus.
MUTTA – Tärkein kysymys on kuitenkin rahoitus. Viime sotien perintö on suomalaisten yhteistä perintöä. Museo tulisi tällaisessa tapauksessa myös rahoittaa kansallisesti. Jos rahoitus tulisi valtiolta ja yksityisiltä sponsoreilta, ei museoajatuksessa olisi mitään vikaa. Kaupungin osalle tulevat kulut tulisi pitää lähellä sitä tasoa, joka jo nyt menee museon yhteyteen kaavailtujen Ratsuväki- ja Lotta Svärd – museoiden toimintaan. Valtiolta saatavan rahoituksen jatkuvuuskin on aina hieman kyseenalaista. Jos valtiolta saadaankin rahoitusta toiminnan käynnistämiseen ja ylläpitokustannuksiin alussa, mikä takaa, että sitä saadaan vielä muutaman vuoden kuluttua.
Loppujen lopuksi kaikkein ihmeellisintä on kuitenkin se, miten Lappeenrannan kuntataloudella, jonka on säästettävä muutamia kymmeniä tuhansia lasten kouluruokailusta ja jolla ei ole varoja palkata riittävästi henkilökuntaa terveyspalveluihin, on yhtäkkiä rahaa tällaisiin miljoonia euroja maksaviin hankkeisiin. Olisi toki mukavaa rakentaa kaupunkiin nähtävyyksiä kaupunkiin turisteja houkuttelemaan, vaikka Willimies seisomaan kaupunginlahden suulle kuin muinainen Rhodoksen Kolossi. Ensin pitäisi kuitenkin kunnallisveroja maksavien kaupunkilaisten peruspalvelut turvata. Puutelistalla olisi uusia päiväkoteja ja kouluja, vanhojen rapistuvien rakennusten peruskorjausta ja muuta arkielämän – ei niin jännittävää – helpotusta. Lisäksi varoja voisi ohjata veteraanisukupolvien terveyspalveluiden tehostamiseen; perusteellinen lääkärintarkastus kaikille 20-luvulla ja sitä aiemmin syntyneille.
Asian valmistelukaan ei ole ollut kaikkein paras esimerkki kuntademokratiasta. Miten voidaan lyödä lukkoon rahoitus asian suunnitteluun, kun ei ole vielä tehty edes päätöksiä museon rakentamisesta? Suuret summat rahaa käytetään asioiden suunnitteluun ja opintoretkiin ympäri maailmaa ja sitten niitä ei toteutetakaan. Toinen vastaava esimerkki oli 6-tien varren taideteokset. Suunnitteluun paloi rahaa, mutta taidetta ei saatu! Tuntuu hölmöläisen hommalta. Eikö ensin voitaisi tehdä päätökset ja vasta sitten tuhlata rahat. Tietenkin, jos päätökset on jo tehty pienemmällä porukalla, voidaan tuhlaus aloittaa saman tien.
Arto Johansson, puheenjohtaja
Suomen Kristillisdemokraattien (KD) Lappeenrannan seudun paikallisosasto
21.4.2008
Huipputärkeät kuntavaalit syksyllä 2008
Arvoisa lukijani,
Syksyn kunnallisvaalit ovat huipputärkeät kautta Suomen mutta erityisesti täällä Etelä-Karjalassa. Kristillisdemokraattien menestyminen näissä vaaleissa vaikuttaa ratkaisevasti poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiimme alueen tärkeimmässä päättävässä elimessä. Tarkoitan tässä uutta sairaanhoitopiiriä, joka alkaa toimia v. 2010 alusta ja huolehtii alueemme terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta. Sen kautta kulkee 50 % kuntien rahoista. Hyvät terveyspalvelut ovat tärkeitä kaikille alueen asukkaille.
Sairaanhoitopiirillä on oma valtuusto ja hallitus. Niitten luottamushenkilöpaikat jaetaan kaikkien puolueiden Etelä- Karjalan alueella saamien äänimäärien suhteessa. Mitä enemmän me kristillisdemokraatit saamme yhteensä ääniä sitä enemmän me saamme valtuutettuja kuntien ja kaupunkien valtuustoihin ja myös sairaanhoitopiirin uuteen valtuustoon ja hallitukseen.
Erityisen tärkeää vaalimenestys on nykyisen Joutsenon ja Lappeenrannan alueella. Ensi vuoden alussa toteutettavan kaupunkiliitoksen jälkeen meillä on yli 70 000 asukkaan kaupunki, jonka ensimmäisessä yhteisessä valtuustossa on 71 valtuutettua. Syksyn kunnallisvaaleihin menemme yhteisellä kristillisdemokraattien ehdokaslistalla. Tämän listan pitää kerätä mahdollisimman paljon ääniä.
Meidän lappeenrantalaisten ja joutsenolaisten yhteinen tavoite on viisi valtuutettua Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon . Uudessa kaupunginhallituksessa on 15 jäsentä ja viidellä valtuutetulla me saisimme sieltä yhden paikan. Viisi valtuutettua antaisi paikan myös tekniseen lautakuntaan ja kulttuurilautakuntaan sekä kasvatus ja opetuslautakuntaan. Muistakin lautakuntapaikoista ja kunnallisista luottamushenkilöpaikoista voimme neuvotella muitten ryhmien jälkeen kuten edellisilläkin vaalikausilla.
Arvoisa lukijani. Jotta menestyisimme syksyn vaaleissa, meidän pitää tehdä onnistunut vaalityö. Kunnallisvaaliehdokkaitten kyseleminen ja hankkiminen on parhaillaan käynnissä. Meillä on jo muutamia ehdokkaiksi suostuneita henkilöitä. Menestyäksemme vaaleissa meillä pitää olla paljon erilaisia ehdokkaita. Jos olette kiinnostuneita ryhtymään ehdokkaaksemme syksyn vaaleissa, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä paikallisosastomme vastuunkantajiin. Heidän yhteystietonsa löytyvät tältä osastomme kotisivulta. Myös jos tunnette jonkun henkilön, jota voisitte suositella ehdokkaaksi niin laittakaa tietoa osastoomme.
Siunausta ja hyvää lopputalvea ja alkavaa kevättä.
Juha Rantalainen
paikallisosaston sihteeri
27.3.2008
Syksyn kunnallisvaalit ovat
KD:n 50-vuotisjuhlavaalit
Puolueemme täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Olemme halunneet rakentaa maatamme kristillisten arvojen varassa monin tavoin niin, että jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan, heikoista huolehditaan, luontoa varjellaan ja että työtä ja yrittämistä arvostetaan. Olemme puhuneet ja toimineet paljon ihmisen hyvän ja turvallisen elämän puolesta.
Mutta puheet eivät aina riitä. Tarvitsemme myös mahdollisuuksia tuoda mielipiteemme ja vaatimuksemme esille sillä tavoin, että niillä on todella merkittävää käytännön vaikutusta. Sen saamme aikaan, jos meillä on edustajia asioista päättävissä organisaatioissa...
Seuraava vaikutusmahdollisuutemme on ensi syksyn kunnallisvaaleissa. 50-vuotisen toimintamme kunniaksi meidän tulee nyt panostaa erikoisesti niihin. Se vaatii sekä äänestysaktiivisuuden että erikoisesti myös monipuolisen ehdokasjoukon merkittävää lisäystä.
Vaalimatematiikka on erikoinen matematiikan laji. Ehdokkaiden määrä vaikuttaa suoraan vaalitulokseen, mutta ei pelkällä yhteenlaskulla. Vaalit ovat suhteelliset, jolloin listojen äänten keskitys saa suuren merkityksen. Mitä enemmän saamme omille vaalilistoillemme ehdokkaita, sitä suurempi on kannatuksemme ja valtuutettujen määrä. Se johtuu siitä, että jokaisella ehdokkaalla on poikkeuksetta oma kannattajakuntansa, joka lisää listamme saamaa kokonaisäänimäärää.
Omat tutut ehdokkaat aktivoivat entistä useampia äänestämään ja myös sellaisia, jotka eivät muuten välttämättä äänestäisi KD:n ehdokkaita. Tutun ehdokkaan äänestämisestä tulee silloin henkilöäänestys, jolloin puoluekannalla ei ole ratkaisevaa merkitystä.
Listan saama kokonaisäänimäärä muodostaa vertausluvun, jota verrataan muiden puolueiden listojen kokonaisäänimääriin. Sen mukaan määräytyy sitten ehdokkaiden läpipääsy. Vaaliehdokkaiden merkittävällä lisäyksellä, ja sitä kautta äänimäärän suurenemisella, pyrimme juuri tuon vertausluvun nostamiseen ja sen avulla valtuutettujen lisäykseen. Jokainen ehdokas tuo lisää ääniä vertauslukuun.
KD pyrkii lisäämään ehdokkaita näihin vaaleihin myös erilaisilla kannusteilla, joilla autetaan vaalirahoitusta. Puolue antaa rahoitusta kaikille omalla listalla vaaleissa saavutetuille täysille ehdokaslistoille 500 euroa/kunta. Lisäksi annetaan valtuustopaikkojen lukumäärän saavuttaneille ehdokaslistoille 200 euroa/kunta. Vaaleissa menestyneitä osastoja ja piirejä palkitaan myös vaalien jälkeen niin, että ne saavat valtuutettujen nettolukumääräisestä kasvusta 100 euroa/valtuutettu.
Puolue pyrkii siis todella aktiivisesti tukemaan juhlavuoden kunnallisvaaleja. Kunnia-asiamme on, että omissa kunnissamme teemme myös kaikki voitavamme vaalimenestyksemme puolesta. Parhaiten saamme sen aikaan siten, että äänestämisen lisäksi rohkaisemme jokainen itseämme ja toisiamme asettumaan ehdokkaiksi, antamaan itsemme alttiiksi yhteisen päämäärän, oikeudenmu-kaien yhteiskunnan rakentamiseksi.
Jokainen lisäehdokas ja -ääni voi ratkaista vaalivoittomme. Ehdokkaaksi suostumisella ei menetä mitään. Se on mielenkiintoinen kokemus. Ilmoittaudutaan joukolla ehdokkaaksi. Jokainen on tärkeä omassa muurinaukossaan. Pienen kiven puuttuminen voi johtaa koko muurin sortumiseen. Tavoit-teemme olkoon täysi ehdokaslista. Sen jälkeen ei sitten muuta kuin suurella joukolla äänestämään KD:lle monta lisävaltuutettua..
Matti Mölsä
14.3.2008
Uutta Lappeenrantaa valmistellaan Hämeenlinnassa
Sain valtuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpään ja kaupunginjohtaja Seppo Miettisen allekirjoittaman kutsun, jossa pyydettiin varautumaan kuntaliitosseminaariin 2.-3.4.08 Hämeenlinnassa. Kirje oli siis lähetetty Joutsenon ja Lappeenrannan kaupunginvaltuutetuille.
Joutsenossa on 36 valtuutettua ja Lappeenrannassa 51. Meidät kaikki ja lisäksi parikymmentä johtavaa viranhaltijaa viedään Hämeenlinnaan päättämään kuntaliitoksen suunnitelmista. Erääksi perusteluksi olen kuullut Hämeenlinnan seudulla tehdyn kuntaliitossuunnitelman.
Äskettäin keskusteltiin kuntaliitoksemme valmistelutyöryhmän kokoonpanosta. Siihen ei mitenkään mahtunut kaikkien neljän suuria pienempien valtuustoryhmien edustajat. Vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit eivät saaneet edustajia ryhmään. Kustannuksista ei ainakaan ollut kysymys, koska sata henkilöä voidaan viedä Hämeeseen yöpymään ja päättämään kuntaliitoksemme yksityiskohdista.
Me Lappeenrannan kristillisdemokraatit olemme olleet myönteisiä kuntaliitokselle Joutsenon kanssa. Sain osallistua edellisen kaupunginhallituksen valitsemana kuntaliitosta suunnitelleeseen yhteistyöryhmään ainoana suuria pienempien valtuustoryhmien edustajana. Olin tyytyväinen, kun kuntaliitos toteutui. Yksityiskohtaisiin suunnitelmiin puolueeni edustaja ei enää mahtunut. Valtuustoryhmien rajattua mukanaoloa ovat tahtoneet kaupunginjohtajamme, koska he ovat sitä esittäneet. Muitakin pienempiä valtuustoryhmiä pelkääviä on.
Haluan, että uutta Lappeenrantaa suunnitellaan avoimesti kaupunkilaisten antamin valtuuksin ja Lappeenrannassa tai Joutsenossa. Osaamista ei tässä asiassa tarvitse hakea Hämeestä.
Marjatta Laakko
Kaupunginvaltuutettu, Lappeenranta, KD
12.2.2008
Terveydenhoidon tulevaisuus on kuntaliitoksissa
Kunnanvaltuustot Etelä-Karjalassa ovat pyytäneet Lappeenrantaa aloittamaan keskustelun jo kertaalleen kuopatusta terveyspiiristä.
Naapurikunnat toivovat terveyspiiristä ratkaisua kaikkien terveydenhoitopalveluiden tarjoamiseen. Nykyinen sairaanhoitopiiri hoitaa yhteisesti vain erikoissairaanhoidon palvelut ja jokainen kunta on hoitanut itse perusterveydenhuollon.
Jatkossa sairaanhoitopiirin toimintaa värittävät Lappeenrannan ja ympäristökuntien kuntaliitokset. Kuntaliitoksilla saadaan kaikki kunnan toiminnat hoidetuiksi tehokkaasti ja taloudellisesti.
Erityisesti terveydenhuollon kysymykset voitaisiin näin ratkaista nykyistä paremmin.
Hoitohenkilökunta joutuu nykyisin työskentelemään kasvavan paineen alla. Sijaisia on vaikea saada ja työvuoroja joudutaan muuttamaan sairastumisten johdosta. Osa henkilökunnasta joutuu tekemään tuplavuoroja, eli aamu- ja iltavuoro peräjälkeen. On mahdollista, että väsyneet hoitajat eivät kaikissa oloissa pysty huolehtimaan potilaista parhaalla mahdollisella tavalla.
Hyvillä kuntaliitoksilla voidaan varmistaa hoitohenkilökunnan jaksaminen ja potilaiden oikeudet.
Jarmo Asikainen
30.1.2008
TURVAAKO MINISTERIÖIDEN OHJEISTA, LUPAUKSISTA…?
Monelle vanhemmalle on tuttu taulu lastenhuoneen seinältä, jossa suojelusenkeli turvaa vieressä kahden lapsen ylittäessä vaarallista virtaa huonokuntoista siltaa pitkin. Tänä päivänä noita tauluja näkyy harvemmin kyseisissä paikoissa, enemmänkin huutokauppojen hyllyillä.
Turvallisuus on puhuttanut viime vuosina vanhusten laitoshoitopaikoissa, päiväkodeissa ja leikkipuistoissa tapahtuneiden tapaturmien johdosta. Onnettomuuksien määrässä ei kaiketi ole tapahtunut merkittävää muutosta suuntaan tai toiseen, sen sijaan uutisointia ja jälkipuheita näistä on seurannut sitäkin enemmin. Iltapäivälehdet jopa ruokkivat itseään ja märehtivät tuoreeltaan onnettomista tapauksista omaisten kokiessa samalla suurta surua, lohduttomuutta.
Keskustelu kuntien hoitolaitosten turvallisuudesta johti mm. siihen, että Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti syksyllä 2004 Suomen Kuntaliiton tuella selvitystyön lasten päivähoitoon liittyvien ulko- ja sisätilojen kehittämiseksi sekä päivähoidon turvallisuuden edelleen parantamiseksi. 2007 keväällä ministeriö tiedotti turvallisuusohjeiden antamisesta lähiaikoina ja korostettiin, että ohjeistuksella saataisiin koko valtakuntaan yhtenäiset käytännöt ja ettei mm. päällekkäistä työtä tarvitsisi tehdä kaikissa kunnassa. Asiahaan oli ajateltu siinä mielessä ihan järkevästi. Lemilläkin pohdiskeltiin, pitäisikö ao. lautakunnan vai päivähoidon lähteä kehittämään omaa turvaohjeistusta. Itse olin sitä mieltä, että virkamiestaso ja kunnan päivähoidon muu väki - ei luottamusmiehet – osaavat ohjeistamisen pääosin selvästi paremmin, koska päivittäin joutuvat käytännössä paneutumaan päivähoidon turvallisuusasioihin.
Juuri alkaneen vuoden puolella uutisoitiin jälleen päivähoidon turvaohjeistamisesta. Tällä kertaa oli jo saatu työtä nytkähtämään siinä määrin eteenpäin, että ministeriöstä voitiin tiedottaa, että keväällä 2008 annettavissa uusissa ohjeissa tullaan vaatimaan vähintään 120cm korkeita aitoja leikkialueiden ympärille. Aidan ja maanpinnan väliin ei saa jäädä yli 6-10cm:n korkuisia rakoja; lisäksi korostetaan, ettei lumikinoksia aidan viereen saa muodostua. Perhepäivähoitopaikkoihin ei olla vaatimassa korkeita aitoja mutta esim. muunlaisia liikuntaesteitä kuten puutarha-aitatyyppisiä ratkaisuja kylläkin. Juuri edellä kuvattua yksityiskohtaisemmin ei uudesta valmistuvasta ohjeesta kerrotakaan. Paikkakuntakohtaisesti on alettu tulla kärsimättömiksi, kun ministeriötason ohjeistus on viivästynyt. Eritasoisia omia turvallisuussuunnitelmia on ollut olemassa tähänkin saakka ja niitä päivitellään myös tarpeen mukaan.
Tuntuu siltä, että valtio ohjeistaa koko ajan enemmän – osittain hyvä näinkin. Kuitenkin normeja synnytetään tasaiseen tahtiin ja vanhoja päivitetään niin, että kohta kukaan ei taida hallita niitä tyydyttävästi edes omalta vastuualueeltaan. Isoveli valvoo ja kunnallinen itsehallinto taistelee viimeisillä voimillaan ja taitaapa jäädä toiseksi, kun Paras kuitenkin voittaa. Siitä huolimatta uskon siihen, että alussa mainittua leveäsiipistä suojelusenkeliä tarvitaan yhä – niin kotien taulujen aiheena kuin jokapäiväisessä elämässäkin.
Osmo Pylkkö, Lemin kunnanvaltuutettu
14.01.2008
Näytetään Taipalsaarelle vihreää valoa
Taipalsaaren kunnanvaltuustossa on ehdotettu neuvotteluja Lappeenrantaan liittymisestä. Aloite on tervetullut. Taipalsaaren kanssa yhteinen Lappeenranta ja Joutseno muodostaisivat aiempaa vahvemman toimijan Etelä-Karjalassa. Isompi kunta olisi selkeä vastapaino vahvalle Kouvolalle. Terveydenhuolto ja muut tärkeät palvelut olisivat paremmin järjestettävissä ison kunnan alueella. Valtiovalta on luvannut tukea kuntaliitoksia ja tuki on suurempi, kun liitokset tehdään ajoissa.
Toivomme neuvottelijoille viisautta ja Taipalsaaren tervetulleeksi Lappeenrannan yhteyteen!
Hyvää alkanutta vuotta.
Jarmo Asikainen
Juha Rantalainen
8.1.2008
Ajan ratas pyörähtää jälleen
Taas koittaa uusi vuosi, jonka tuomat tuliaiset ovat vielä meille arvoituksia. Uuden vuoden kynnyksellä toiveikkuus jonkin uuden ja paremman tulemisesta kasvaa ja uuden vuoden toivotukset kaiuttavat tätä uutta toivoa: Hyvää loppuvuotta ja parempaa seuraavaa!
Yhteiskunta on jatkuvassa muutostilassa, ja muutoksen suunta on joskus parempaan, joskus huonompaan. Ihmiselämä tuntuu kulkevan sykleissä. Mielestäni nyt suunta on vahvasti huonompaan, esimerkkinä vaikkapa paikallisen päätöksenteon kaventuminen. Perustetaan suurempia yksikköjä niin kunnissa kuin elinkeinoelämässäkin. Tehostaminen ja säästöt ovat päivän sana. Tuloerot kasvavat ja verojen maksaminen on suurin kirous mitä ihmispolon päälle on asetettu. Kolikon toinen puoli kuitenkin unohtuu, sillä ilman riittävän suuria verotuloja ei ole enää varaa ylläpitää hyvinvointipalveluita ja kelvollista infrastruktuuria. Tiet rapistuvat, kouluja suljetaan ja terveyspalvelut uivat pohjamudissa. Joskus tuntuu, että päättäjien silmissä kuntalaiset ovat vain kuluja lisäävä, palveluita vaativa massa. Kuntalaiset ovat olemassa maksaakseen veroja ja ylläpitääkseen kuntaa. Tosiasiassa asioiden tulisi olla juuri päinvastoin, kunta on kuntalaisia varten, tuottamassa näille näiden tarvitsemia palveluita. Maksan kyllä mielelläni veroni, mutta vastineeksi haluaisin kyllä joitakin peruspalveluita. Haluaisin, että lapseni saisivat tuon PISA-tutkimuksissa usein kehutun suomalaisen koulutuksen. Haluaisin, että lähimmäiseni saisivat tarvitsemansa terveyspalvelut tehokkaina, mutta myös laadukkaina. Ja haluaisin, että ikäihmiset, nuo Suomen hyvinvoinnin rakentajat saisivat ihmisarvoiset palvelut ja olosuhteet vanhuutensa päivinä.
Tällaiset toiveet vaativat vain inhimillisyyttä päätöksentekoon. Kautta yhteiskunnan kunkin asioista päättävän tulisi miettiä päätöksiä tehdessään, miten päätökset vaikuttavat kanssaihmisten hyvinvointiin. Kyse on arvovalinnoista, siitä mihin halutaan sijoittaa. Mukava olisi saada katettu jääpallokenttä tai hiihtotunneli, mutta entä uusi, toimiva ja toiminnan ehdoilla rakennettu päiväkoti ahtaan ja tunkkaisen hometalon tilalle? Mukava olisi käydä katsomassa miten Irkutskin kaupunki on järjestänyt terveyspalvelunsa, mutta tarvitsisivatko työnsä ääreen uupuvat lääkärit Lappeenrannassa tämänkin rahan kipeämmin, vaikka vastuualueiden uudelleenjärjestämiseksi? Rahaa on käytettävissä rajoitetusti ja tulevaisuudessa vielä vähemmän, kun valtakunnan päättäjät tulevat sälyttämään yhä uusia velvollisuuksia kuntatasolle, unohtamalla kuitenkin turvata rahoituksen. Rahat tulee vain laittaa ensin peruspalveluihin ja vasta mahdollinen ylijäämä johonkin muuhun.
Kaupungilla kulkiessani olen ihmetellyt myös jatkuvaa rakentamista. Uusia kauppapaikkoja ja asuinalueita nousee kaikkialle, mutta asukasluku ei tunnu kasvavan samassa tahdissa. Tarvitaanko uudisrakentamista näin paljon? Rakentaminen sinänsä on tärkeää työpaikkojen ja talouden kannalta, mutta ehkä pitäisi suunnata voimavaroja korjausrakentamiseen? Vanhan korjaamiseen sisältyy myös yhä tärkeämpi ympäristönäkökulma ilmastonmuutoksen ollessa jo todellisuutta. Lisäksi uusien asuinalueiden rakentaminen uusien asukkaiden houkuttelemiseksi ei oikein toimi, jos peruspalvelut eivät ole kunnossa. Eivätkä ne tulekaan kuntoon, jollei tulevalla valtuustokaudella olla valmiita voimakkaasti lisäämään panostusta näihin palveluihin.
Tärkeimpänä kysymyksenä, ajatellen seuraavaa valtuustokautta, näen perusterveydenhuollon palveluiden turvaamisen. Puhutaan lääkäripulasta, ei saada lääkäreitä. Ajatellaan, että lääkärit vain vaativat suurempia palkkoja ja siirtyvät siksi lääkärifirmoihin ja yksityissektorille. Tästä ei ole mielestäni kyse. Lääkärin työ on raskasta jo perusolemukseltaan, vastuu lähimmäisen terveydestä ja hengestä on kuluttavaa. Jos tähän vielä lisätään tunne, ettei voi suoriutua resurssien vähyyden ja liiallisen työmäärän vuoksi työstään niin hyvin kuin optimaalisissa oloissa pystyisi, ei ole ihme, ettei tällainen työ kiinnosta. Ei meistä kukaan halua polttaa itseään loppuun työnteolla. Tähän on ratkaisuna vain työskentelyolosuhteiden parantaminen lisäämällä virkoja niin, että jokaisella lääkärillä on vastuullaan vain kohtuullinen määrä potilaita. Lisäksi lääkäreiden tulisi pystyä keskittymään perustyöhönsä eli kohtaamaan potilas ja perehtymään hänen vaivoihinsa, nyt liian suuri osa ajasta kuluu byrokratiaan ja paperinpyörittelyyn. Joku voi ajatella, että mistä rahat tähän kaikkeen, lääkärien palkkaamiseen ja muun henkilökunnan lisäämiseen. Itse uskon, että kun lääkärit ehtivät syventyä kunkin potilaansa vaivoihin tarkemmin, pitkäjänteisemmin ja paremmalla ajalla, niin säästöt tulevat tehokkaampana hoitona ja käyntikertojen vähenemisenä. Kun sairauksiin puututaan ja hoito aloitetaan jo varhain, voidaan kenties välttää sairauksien pitkittyminen ja vähentää tarvetta kalliiseen erikoissairaanhoitoon.
Alussa mainitsin, että tuntuu kuin mentäisiin huonompia aikoja kohti. Haluan kuitenkin uskoa suunnan kääntyvän kohti parempaa. Tämä vaatii työtä ja jokaisen osallistumista päätöksentekoon. Mutta mitä voi yksi ihminen tehdä? Tärkein teko on äänestäminen! Moni jättää pettyneenä äänestämättä, mutta tämä on kuitenkin samalla valtakirja nykyisen menon jatkumiselle. Aina voi äänestää vaihtoehtoa! Toinen keino on lähteä itse mukaan vaikuttamaan. Jos inhimillinen päätöksenteko ja vaikuttaminen kiinnostavat, lähde mukaan kristillisdemokraattien toimintaan. Yhteydenotto on helppoa, voit ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, yhdistyksemme sihteeriin tai keneen tahansa johtokuntamme jäsenistä.
Alkava vuosi on kunnallisvaalivuosi. Taas tehdään pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä, kun piirretään numeroita äänestyslippuihin. Mitä haluat tulevaisuudelta? Kenelle olet valmis antamaan valtakirjan päätöksentekoon puolestasi? Tärkeitä kysymyksiä ja tärkeä vuosi – mikset tulisi sen vuoksi ehdokkaaksemme ja mukaan päätöksentekoon?
Siunattua Uutta Vuotta Teille Kaikille,
Arto Johansson
Paikallisosaston puheenjohtaja
1.1.2008
|
|
|